Testejä ja verta

[Korjaaja]

//Niin, pitäisi itseasiassa saada ihan pian koska meikä haluaa saada ne sivut pystyyn...XD Joten teen tällaisia jättipitkiä viestejä joissa hypitään kilometri eteenpäin...//

Reyto tunsi järkyttävää kipua ja tuskaa kaikkialla ruumiissaan. Silti hän raahautui pystyyn ja repäisi keihään pois ruumiistaan. Tämä sai aikaan sen, että verta valui vuolaammin. Uros läähätti mutta suuntasi sitten katseensa Unohdetusta Painajaiseen.
" Paetkaa..."

Uros käski Witteä ja Celestiania. Hän käänsi katseensa kaksikkoon. Katseessa oli kipua, mutta päälimmäisenä johtajan käsky jota piti noudattaa.
" Menkää!"

Hän huudahti vielä varmistaakseen, että kaksikko oli kuullut. Sitten hän käänsi katseesa Unohdettuun. Hän nyökkäsi tälle ymmärtävästi ja Unohdettu vastasi nyökkäyksellä. Reyto käänsi katseensa Painajaiseen, joka katsoi naureskellen joukkiota.
" Tämä on niin surkuhupaisaa. Viimeinkin suuri Reyto kuolee tähän tunkkaiseen luolaan!"

Painajainen naureskeli ja Reyto kiristeli hampaitaan. Hän käänsi katseensa oviaukolle ja odotti vielä hetken ennenkuin sanoi seuraavat sanat jotka sitoivat hänen kohtalonsa tähän luolaan.
Uros nosti kaulaltaan hivenen särkyneen lasisen korun ja ojensi sen Unohdetulle.
" Vie tämä...tiedät kyllä kenelle. Minun aikani on lopussa ja vien tämän mukanani!"

Reyto sanoi hiljaa ja odotti että Unohdettu katosi luolasta. Tämän jälkeen uros käänsi katseensa Unohdettuun. Reyto nosti päätänsä ja seisoi ylväänä, vaikka kipu meinasi viedä jalat alta. Sitten hän hyökkäsi Painajaista kohti. Samalla koko luola tärisi ja suuria kiviä alkoi tippumaan katosta. Painajainen hymähti ja väisti Reyton hyökkäyksen, muuntautui mustaksi kotkaksi ja lensi ylös jostain aukosta ulos.
Reyto seurasi linnun menoa ja kaatui sitten maahan ja kivet hautasivat tämän alleen. Koko luolasto sortui.

Unohdettu loikkasi juuri viimetingassa pois ovesta ulkoilmaan jossa oli alkanut jälleen satamaan lunta. Unohdettu katsoi kuinka Luola sortui ja mureni tuhansiksi kivikasoiksi ja sen rautaiset ovet kaatuivat maahan. Lopulta tuo suuri uros käänsi katseensa kaksikkoon. Hän asteli toisten luo ja seisahtui näiden eteen.
" Tästä päivästä lähtien tulemme kokemaan paljon pahaa. Meidän pitää olla vahvoja. "

Unohdetun ääni oli hiljainen ja kumiseva, aivan kuin se olisi tullut jostain kaukaa. Lopulta tuo susi laski korun Witten kaulaan.
" Johda heitä hyvin, johtajatar."

Unohdettu sanoi, kumarsi ja kääntyi sitten. Uros katosi luolan raunioihin aivan kuin aave seinän läpi.

// Ja näin Witte sai johtajuuden ja tämä peli alkaakin olemaan loppusuoralla....^^//

[rosatiina]

" Mu-mutta johtaja... "
Witte änkäytti vastaan, kun kuuli Reytonin ensimmäisen pakokehotuksen. Niin lojaalinen luonne kun Witte oli, johtajansa toisesta kehotuksesta se vasten tahtoaan kumartui pois Reyton Anshain luota, ja juoksi sitten ulos Celestianin kera. Ennenkuin hän puistui kammiosta, Witte katsoi taakseen ja näki vielä viimesien kerran tuon hullunmyllyn ennenkuin poistui rautaisten ovien vartioimasta kammiosta.
Ulkona yö oli jo pitkällä. Lunta satoi taas. Oli aivan samanlaista kuin silloin kun he saapuivat. Witte istuuntui ja odotti tietämättä mitä edes odotti. Ei ainakaan johtajaansa, Witte tiesi ettei toinen voinut selviytyä. Vaitonaisena shirenci kuunteli luolasta kantautuvia ääniä. Sitten alkoi romahdella. Luolasta loikkasi suurikokoinen susi, ja Witte katsoi tätä kysyvästi, kun tämä asteli kaksikon eteen. Hiljaisena, nöyränä, vaitonaisena Witte nyökkäsi Unohdetun sanomalle uskaltamatta katsoa toista silmiin. Yllätys oli aikamoinen, kun susi laski korun Witen kaulaan.
" Johdan. "
Witte sanoi, ja kumarsi Unohdetulle, kun tämä käveli takaisin luolaan.


[ Jätän tän roolin nyt tähän, kun en tahdo että Witte tälläisestä tilanteesa mihinkään kiirehtii~ joskus se tästä iteksiin hilpasee pois x) elikkäs minun viimenen rooli tähän ketjuun. ]

[Korjaaja]

Unohdettu kiemurteli kivenlohkareiden välistä aina sinne missä Reyto makasi. Uroksen päällekin oli tippunut muutama isompi kivenlohkare. Unohdettu jäi seisomaan johtajan rinnalle. Reyto avasi silmänsä vaivanloisesti, hän oli vielä elossa. Unohdettu käänsi katseensa toiseen, surullisena.
" On ikävää että tässä kävi näin...olen pahoillani Reyto."

Unodettu sanoi hiljaa ja kuunteli kuinka jossain tippui vettä lattialle. Katse kääntyi takaisin Reytoon joka irvisti kivuliaasti. Pian tuo kuitenkin naurahti ja antoi veren valua suupielestään.
" Tulee vaikeat ajat vai mitä? "

Ne olivat Reyton Anshain viimeiset sanat tämän laskiessa päänsä alas ja huokaisten viimeisen kerran. Unohdettu seisoi vielä pitkän aikaa entisen johtajan vierellä, mutta lopulta kiipesi ylös.
Ulkona oli yö. Kirkas, kaunis yö. Jossain vilkkui surullinen valo, Tornista lähtöisin. Unohdettu ulvahti hiljaa ja sitten katosi paikalta.

Tämän jälkeen kukaan ei enään uskaltautunut Testiluolan raunioihin, se oli nyt Reyton hauta. Sinä samaisena yönä myös kaukana Hokenin saaren toisella puolen olevaan Johtajien hautaan ilmestyi 26. hauta...

// Jep, se olikin loppu tälle pelille. Ja nyt pääsen viimein laittamaan sivuja kuntoon! //