|
Post by Korjaaja on May 8, 2007 8:32:03 GMT 2
Chimillä oli aivan tavattoman kova tuuli ja lumi ryöppysi ympäri saarta muodostaen sinne tänne suuria kinoksia. Reyto oli saapunut saarelle jo monta tuntia sitten ja seisoi rannalla odottaen jotain tulevaksi. Kaukana pääsaarella kiilui himmeä valo, Torni se siellä kutsui takaisin kotiin. Reyto luimisti hieman korviaan, hänellä oli outo tunne. Aivan kuin häntä tarkkailtaisiin. Hän karisti tuon tunteen pois mielestään ja käänsi jälleen katseensa takaisin merelle. Niiden kahden nuoren pitäisi jo alkaa tulemaan...
// Eli vain Vani ja Rosatiina hahmoineen tänne!//
|
|
|
Post by rosatiina on May 8, 2007 15:26:04 GMT 2
Witte Vleugeliksi nimetty shirencinaaras astahteli esiin lumikinosten takaa tuulen pörhöttmine turkkeineen. Hän oli muutama minuutti sitten saapunut saarelle, ja suunnistanut kohti suuria rautaisia ovia. Nyt hän oli täällä. '' Hyvää iltaa. '' Naaras sanoi, kun huomasi johtajansakin olevan jo täällä.
|
|
'Anttu
Välimaastossa
puppy.
Posts: 281
|
Post by 'Anttu on May 8, 2007 18:18:36 GMT 2
Celestian olisi saapunut saarelle jo kauan aikaa sitten. Mutta se ei ollut. Se oli jäänyt kelluttelemaan voimakkaassa aallokossa heti, kun oli huomannut saaren rannan horisontissa. Kaiken järjen mukaan aallot olisivat heittäneet sen tuossa tuokiossa rantaan, ilman että sen olisi tarvinnut turhaan rehkiä ja ponnistella hukaten turhaan voimiaan johonkin tapahtuman kannalta erittäin epäoleelliseen. Ei johtajakokelaiden valinta ollut uintikilpailu(, mutta jos olisi, se ajatteli, olisin voittanut sen ennen kuin kukaan muu olisi edes ehtinyt veteen). Nyt uros joutui kauhomaan vastavirtaan, takaisinpäin, sillä se oli ajautunut reilusti ohi sen kohdan, josta sen oli tarkoitus kavuta ylös. 'No, ei aina voi onnistaa. Ehkä minun ei olisi edes tarkoitus päätyä tuonne, ja uhmaan kohtaloa kun näin yritän.' Suostumatta kuitenkaan lannistumaan, susi kauhoi tiensä läpi sitä puskevan vesimassan, ja pysähtyi rannan kohdatessaan makaamaan hetkiseksi. Lihakset ansaitsivat pienen lepotauon raskaan uinnin jälkeen.
Kun jalat vihdoin lopettivat tutinansa eivätkä tuntuneet niin voimattomilta, Celestian hypähti ylös ja jolkotti (kun ei uskaltanut edes ajatella laukkaavansa saati edes reippaasti ravaavansa - ties mihin kinokseen se vielä olisi tuupertunut) rannan tuntumassa kunnes havaitsi kaksi hahmoa, naaraan ja uroksen. Jolkotus loppui seinään suden tajutessa, että kyseinen uros oli heidän nykyinen johtajansa. Ottaen hiukan ryhdikkäämmän askelluksen Celestian marssi lumen keskeltä toisten luo. "Iltaa molemmille", se sanoi ja nyökkäsi kohteliaasti tulevalle kilpakumppanilleen, asettuen tämän viereen kohdistaen katseensa kuuluisaan Reyton Anshaiin.
|
|
|
Post by Korjaaja on May 11, 2007 17:36:50 GMT 2
Reyto seurasi kuinka kaksi hahmoa saapui. Uroksen kasvoilla paistoi vakavan puoleinen ilme joka kuitenkin pehmeni hivenen uroksen nostaessa kasvoilleen hiljaisen hymyn. Tuo hymy kuitenkin kuoli sen pakkasen mukana joka tätä saarta kiersi ja kirosi. " Tulkaa..."
Hän sanoi hiljaa ja kääntyi arvokkaana ympäri ja asteli kohti testiluolan suuta, kohti näiden kahden ja pian hänen oman kohtalonsa tyysijaa. Reyto huomannut hiljaa taivaalla lentävää mustaa kotkaa jota ei erottanut oikeastaan ollenkaan mustasta taivaasta. Reyto asteli luolan suun eteen, muutaman metrin päähän tästä ja pysähtyi. Hänen katseensa oli upotettu paksuun teräsoveen joka tukki tien luolan sisäosiin. Tämän jälkeen katsen kääntyi takaisin Hokenin mantereelle josta Torni vilkutti valollaan. Katse kääntyi takaisin oveen. " Se mitä näette näiden ovien sisäpuolella on vain ja ainoastaan teidän ja minun välinen asia. Jos ikinä paljastatte sisällön ulkopuoliselle teidät tullaan heti erottamaan laumasta ja mitä luultavimmin tappamaan jonkun suuremman toimesta. "
Reyto lausahti kahdelle muulle ja istahti sitten paikoilleen ja nousten takajalkojensa varaan napaten lasisen korunsa, johtajan merkin, kaulastaan. Hän tutki sitä hetken tassussaan ja ojensi sen sitten eteenpäin. Hiljaisuus vallitsi ympäristön vaikka tuuli ulvoikin taustalla antaen musiikin tilanteelle. Ensin ei tapahtunut mitään mutta sitten koru heilahti ja nousi pystyyn. Pian se nousi ja jäi leijumaan paikoilleen ilmaan alkaen pyörimään vinhaa vauhtia itsensä ympäri. Reyto katsoi tätä hetken, ihmetys ei pilkahtanutkaan tämän kasvoilta, hän oli tämän nähnyt jo monet kerrat. Hän väistyi tieltä juuri kun koru pysähtyi kuin seinään ja yhtäkkiä kirkas valo leimahti suunnasta jossa Torni sijaitsi. Valo tuntui imeytyvän koruun ja heijastavan sitten varjot niistä kohdista joissa lasikoruun oltiin maalattu punaisella värillä oudot kiekurat. Niiden luomat varjot osuivat tismalleen oven vastaaviin ja hetken aikaa ovi hehkui sinertävä kunnes valo katosi ja koru palautui Reyton kaulaan. Uros käänsi katseensa Torniin joka vilkahti hiljaisesti ja käänsi sitten päänsä takaisin oveen.
" Aukene."
Reyto sanoi kielellä jota kukaan muu kuin hän ei ymmärtänyt, kielellä joka oltiin jo unohdettu. Ovi pysyi hiljaa, mutta sitten se vastasi vanhan suden pyyntöön ja avautui raskaasti narahtaen ja työntäen lunta pois tieltään. Sisältä paljastui sysimusta käytävä. Reyto astahti ovea kohti ja viittoi sitten toisia tulemaan perässä.
" Tervetuloa Testiluolaan."
Hän naurahti ja imeytyi sitten tuohon pimeyteen hymy huulillaan.
|
|
|
Post by rosatiina on May 12, 2007 0:05:11 GMT 2
Witte silmäili lumista ympäristöä tiiviisti. Luulisi, että olo olisi jotenkin jännittynyt, hieman ehkä pelästynytkin, mutta oikeastaan shirencinaaraan oli aika rauhallinen olla. Jokin tässä ympäristössä kertoi sille, että turha panikoida ainakaan vielä. Katse siirtyi tulijaan, jolle Vleugel nyökkäsi tutulla kohteliaalla tavallansa vastaukseksi. Tätä urosta Witte ei ollut ennen nähnytkään. Hänessä olisi varmasti ainesta johtajaksi... Witten katse siirtyi omiin tassuihinsa. Se mietti, miksi oli oikeastaan ottanut osaa tähän kilpaan. Pieni epävarmuus kalvoi naaraan sisintä. Toivottavasti testiluolan testeissä ei vaadittaisi pelkästään voimakkuutta ja rohkeutta, vaan myös älyä, mitä ehkä viimeksimainituinta Witellä omasta mielestään eniten oli. Voimakkuudessa naaras jäisi auttamatta toiseksi. Vaan kukapa tietää, mahdetaankohan testiluolassa testata ylipäätänsä mitään? No, nythän se kohta nähdään. Naaraan epävarmuus oli pikkuhiljaa vaihtumassa uteliaisuudeksi.
Reyton lause särki tytön ajatuskuplan. Witte nosti päätään, ja lähti kuuliaisesti seuraamaan johtajaansa kohti testiluolan portteja. Naaras nyökäytti päätään myöntävästi johtajansa sanomisille, ja vilkaisi sivusilmällä Celestiania. Mitähän tämän päässä tällä hetkellä mahtoi oikein liikkua? Sitäpä ei Witte kovin pitkäksi aikaa voinut jäädä miettimään, sillä Reyton varasti sen huomion koruineen, ja torin valoineen. Naaras ei voinut muuta kuin katsoa hiljaisena ja kunnioittavana kun johtaja lausui sanan jollaista hän itse ei ollut koskaan kuullut. Sittenpä olikin shirencin kerättävä luunsa ja käytävä johtajansa mukana testiluolan pimentoon. Näin sitä mennään. Yks-kaks-yks-kaks...
|
|
'Anttu
Välimaastossa
puppy.
Posts: 281
|
Post by 'Anttu on May 16, 2007 19:52:25 GMT 2
Celestian katseli hämmästyneen uteliaana, kun Johtajan kaulassa ollut koru alkoi pyöriä itsekseen ilmassa. Yllättävä kirkas valo häikäisi sen silmiä, ja se joutui siristelemään hetkisen nähdäkseen kunnolla. Reyton lausahti jonkin oudon ja etäisellä tavalla tutun ja maagisen sanan. Urossusi ei ollut yllättynyt, kun ovi aukesi hitaasti päästäen vanhuudestaan kertovaa ääntä. Sen mielessä vilahti, että sen oma äiti olisi omiaan tähän ympäristöön, fanaattinen fantasiafriikki kun oli. Hän olisi varmasti aivan haltioissaan ja puhkuisi intoa. Ajatus sai Celestianin pyöräyttämään vaivihkaa silmiään ja vieno hymy kaartui sen huulille. Jospa äiti vain sattuisi olemaan täällä... Ikäväkseni näyttää siltä, etten edes pääse kertomaan tästä hänelle.
Herrasmiehenä, omiin ajatuksiinsa unohtuneena sellaisena, Celestian antoi naaraskokelaan astua edellään oviaukosta sisälle testiluolaan. Mieto haju leijui sisältäpäin saaden nuorukaisen värähtämään. Se ei osannut sanoa, mikä aistimuksen lähde aiheutti kiristävän tunteen sen selkänahassa, mutta päätti jättää niin pienen seikan huomioitta. Uros luotti Johtajaansa Reyton Anshaiin, eikä uskonut että tämä oli aivan heti heitä tapattamassa. Pohdinnat tulevista koitoksista vilisivät vinhaa vauhtia suden mielessä, sillä nähtävästi vain ja ainoastaan se ja tuo naarassusi olivat päässeet saarelle ja testiluolaan asti. Reyton ei ollut edes jäänyt odottamaan muita vaan tuonut heidät suoraan tänne. Se epäili ettei kyseessä ollut pelkkä taistelu, koska se olisi ollut hyvin epäreilua toisen osapuolen kannalta. Tai siis, jos kyseessä olisi ollut aseeton kamppailu. Aseellisessa jako olisi ollut epätasapuolinen sen itsensä kannalta, koska mustaharjaisella shirencillä ei ollut niin sitten yhtään kokemusta minkäänlaisesta aseistuksesta saati sitten että se osaisi käyttää annettuja välineitä. Saa nähdä mitä tuleman pitää, se mietti, toivottavasti se ei kuitenkaan ole mikään väkivaltainen tulevaisuus...
|
|
|
Post by Korjaaja on May 16, 2007 20:12:41 GMT 2
Reyto oli käännähtänyt ovella katsomaan toisten saapumista. Hento, sisältä tuleva ilmavirta hulmutti hänen turkkiansa hivenen. Ilmavirta oli kuitenkin raikas, ei sellainen ummehtunut kuin olisi voinut luulla. Reyto hymähti tälle ja kääntyi sitten sisälle päin astelleen kallion sisään, alaspäin viettävään tunneliin. Kun Celestian oli astunut sisään, tämän hännänpään perässä seurasivat myös ovet ja hetkeksi he sulkeutuvat pimeyteen. Siinä samassa luolan seinille kuitenkin rävähti lämpöisen oranssit liekit, leijumaan keskelle tyhjää ilmaa. Reyto ei hätkähtänyt, nämä liekit olivat hänelle aivan liian tuttuja. Kynnet rapisivat hiljaa kylmiin kiviin lattiassa kun maa tuntui viettävän yhä enemmän alaspäin. Uroksen valkoinen, tosin jo hivenen vuosien saatossa harmaantunut turkki loisti pimeydessä kun liekkien valokeila osui tähän. Reyto hymisi hiljaa jotain vanhaa sävelmää, mutta lopetti sen sitten kääntäen katseensa kahteen kokelaaseensa.
" Olette onnekkaita, saatte nähdä pian jotain todella kaunista. Se hätkähdyttää jopa minut joka kerta..."
Salaperäinen sävel korostutti uroksen outoja sanoja ja tyytyväinen hymy levisi uroksen kasvoille tämän kääntäessä päänsä jälleen menosuuntaan. Askeleet pysyivät verkkaisena, ei heillä ollut minnekään kiire. Silti jokin outo tunne seurasi vanhaa johtajaa joka puolelle. Se kertoi, että tänään tulisi tapahtumaan jotain uutta, jotain...pahaa.
|
|
|
Post by rosatiina on May 23, 2007 15:27:31 GMT 2
Witte seurasi kuuliaisensa johtajaansa eikä voinut olla säikähtämättä kun liekit leimahtivat valaisemaan kolikon kulkue kohti testiluolaa. Naaras oikeastaan pysähtyikin hetkeksi huuli pyöreänä ihmettelemään tulta, mutta pysähdys ei kestänyt muuta sekuntia kauempaa kunnes naaras oli taas liikkeellä. Sisäpuolelta hulmahtava tuulenhenkäys oli Witelle rauhoittava. Jännitys, mitä shirencinaaras piti sisällään, ei tuntunut enää niin pahalta. Hän oli itsevarma, mutta myös sopivasti jännittynyt. Suorastaan täydellinen olotila. Lisäksi paikan mystisyys kiehtoi Witteä. Mitä tämä luola mahtoikaan loppujen lopuksi pitää sisällään? Johtajan puhuessa Witte kuunteli häntä huolella, jonka jälkeen naaras loihti kasvoilleen hymyn. " Olen hätkähtänyt melkein jokaista asiaa täällä luolassa. " Naaras lausahti rauhallisesti tassutellen Reyton perässä. Shirencin katse harhaili toiseen johtajakokelaaseen, eikä Vleugelin hymy kadonnut kasvoilta. " Odotan innolla nähdä mitä sisemmällä luolassa on. "
Sen sanottuaan susi hiljeni, kuunnellen ympäröiviä ääniä, vaikka oikeastaan mitään erikoista ei kuulunutkaan. Johtajansa tapaan Witellä oli outo tunne tapahtuvasta, mutta ei se sitä iljennyt ääneen sanoa.
|
|
'Anttu
Välimaastossa
puppy.
Posts: 281
|
Post by 'Anttu on Jun 3, 2007 15:55:19 GMT 2
// Mun koneellepääsystä ei ole varmuutta ainankaan pariin seuraavaan viikkoon, hypätkää mun kirjotusvuoron yli ihan vapaasti että tämäkin pysyisi käynnissä.. //
Celestian ihasteli outoja liekkejä, joskin pyrki pysyttelemään mahdollisimman kaukana niistä. Se hidasti askeliaan huomatessaan naaraan edellään pysähtyvän. Jokin suuri tunne, ehkä kunnioitus tai jännitys, piti sutta vallassaan ja se ei osannut muuta kuin katsella ja kuunnella ihmeissään Johtajansa puhetta. Silti paikka kiehtoi urosta ja se halusi nähdä ja kuulla lisää, saada tietoonsa yhä enemmän mystisistä asioista jotka olivat aikeissa tapahtua pian.
Kohdatessaan naaraan katseen Celestian hymyili tälle takaisin ja heilautti häntäänsä. Se oli luottavaisin mielin liikenteessä uskomatta edelleenkään hyvää tuuriaan ollessaan toinen kahdesta kokelaasta, jotka pääsivät Reytonin perässä Testiluolaan. "Mielenkiintoista nähdä, mikä on voi olla niin vaikuttavaa. Vaikka onhan jo koko luolan olemassaolo erittäin kiehtovaa, varsinkin nyt kun on itse päässyt sisälle ja nähnyt mitä aivan oven takana on. Ja jos Reyton Anshain sanoihin on luottamista, tulemme todellakin näkemään jotain erikoista", uros hymähti kohdistaen viimeisen lauseensa kilpakumppanilleen. Aikaisempi epävarmuus oli kaikonnut ja susi oli taas oma elämäniloinen itsensä.
|
|
|
Post by Korjaaja on Jun 4, 2007 18:42:41 GMT 2
Reyto hymyili Witelle ystävällisesti. " Tulet varmasti ihastumaan, koska tämä paikka on erittäin kaunis."
Uros sanoi ja hymy vain leveni, kun he saapuivat korkean ja kauniisti koristellun oven eteen. Reyto painoi kevyesti tassullaan kiven kylmään kylkeen ja se aukesi itsestään paljastaen jotain hyvin kaunista. Sitä ei olisi voinut uskoa, ellei itse olisi nähnyt. Tila johon Reyto nyt asteli oli valtava. Tilava ja hyvin korkeakattoinen luolasto. Kivisessä lattiassa oli kaiverruksia, jotka muodostivat kauempaa katsottuna kuvia entisistä ajoista. Seinillä oli myös kaiverruksia muinaisista jumalista, suurista sankareista ja niistä jotka ennen olivat saarilla johtaneet. Katosta lankesi sinertävää, kuulasta valoa lattialle ja tunnelma oli hiljainen ja arvokas.
Reyto asteli eteenpäin sen suurempia hämmästelemättä, vaikka näky olikin häkellyttävän kaunis. Hän kuitenkin pysähtyi ja nosti katseensa eteenpäin. Jokin oli nyt pielessä.
Uroksen haaleansiniset silmät suuntautuivat kauempana edessä olevaan olentoon. Tuon valkoiseen karvaan, pitkiin jalkoihin ja komeisiin sarviin. " Valkoinen hirvi..."
Reyto sanoi hiljaa samalla kun hirvi kääntyi katsomaan tulijoita punaisilla silmillään. Tuo äännähti hiljaa ja asteli sitten rivakasti paikalta jonnekin varjoihin. Reyton katsoi hirven menoa hämmentyneenä ja samalla hyvin huolestuneena. Pian hän kuitenkin käänsi päänsä kaksikkoon. " Tämä on Testiluola, paikka jossa valitaan seuraava johtaja. Te kaksi olette päässeet tänne asti pitkän matkan jälkeen, mutta kaikki ei ole vielä ohi. Kuten jo voittekin aistia, tässä luolassa on muinaisia voimia. Taikaa, kuten joku maalikko saattaisi sanoa. Se testaa jokaista sen kivilattialle astujaa. Minä en kuitenkaan tiedä miten se teitä tulee testaamaan..."
|
|
|
Post by rosatiina on Jun 6, 2007 20:05:27 GMT 2
Luolan kaunis sisälmys oli kerrassaan seisauttava. Witte ei osannut, kuin katsoa sitä suu auki. Hiljaisena. Syvästi kunnioittavana. Susi väreili jännityksestä. Paikka uhkui niin paljon voimaa, että naaras pystyi melkein tuntemaan sen nahoissaan. Se olisi tahtonut ihastella kauniita seinäkaiverruksia, mutta harmikseen valkoinen hirvi kuitenkin varasti alta aikayksikön sen huomion. Tosin tuokin jalo eläin oli niin harvinainen nähtävyys, että se oikeastaan kilpaili seinäkaiverrusten ja sinisen kajon kanssa. Tuon hirven sanottiin tuovan onnea. Olikohan se tänään käynyt toivottomassa lykkyä johtajakokeilaille? Tiedä häntä. Witte katsoi hirven poistumista tarkkana. Hirven mentyä hän kuuli Reyton Anshain puhuvan. Mielenkiintoista... Watten katse viivähti lattiassa mietteliäänä. " Miten se testasi teitä, johtaja? "
|
|
|
Post by Korjaaja on Jun 10, 2007 11:58:57 GMT 2
Reyto hymähti naaraan utelulle hyväntahtoisesti. " Ikävä kyllä en voi kertoa..."
Hän vastasi sitten ja asteli rauhallisesti keskemmäs luolaa. Katse nousi kattoa kohti josta sinertävä valo tuli. Hetkeksi hän sulki silmänsä ja veti syvään henkeä. Tässä paikassa oli paljon muistoja, niin hyviä kuin huonojakin. Katse kääntyi ylemmäs kielekkeelle josta valkoinen hirvi tuijotti häntä punaisella katseellaan. Reyto hämmentyi. Hirvi vaikutti jotenkin jännittyneeltä, aivan kuin se odottaisi jotain. " Noniin, tulkaas tännenäin."
Reyto sitten viittoi kaksikolle.
// Yritetään saada tämä aika nopeasti pelattua, Celestian jää nyt taka-alalle hihhuloijaksi...//
|
|
|
Post by rosatiina on Jun 10, 2007 17:48:22 GMT 2
" Aa. " Witte lausahti Reytolle, ja tajusi olla kyselemättä enempää, vaikka sen olisi kyllä tehnyt mieli kysyä miksei toinen voinut paljastaa omaa koettelemustaan. Sivusilmällä Witte vilkaisi Celestiania, kunnes käänsi katseensa johtajaan, joka näytti katsovan tuota valkoista hirvieläintä. Itse Witte ei uskaltanut katsoa tarunakin pidettyyn eläimeen - hän sai siitä vain pelottavia kylmiä väreitä - joka näytti ensivilkaisultakin jännittyneeltä, kuin jotain suurta odottavalta. Naaras pohti, mahtoiko hirvi aina olla täällä. Sitten susi seurasi johtajaansa käskettyyn paikkaan.
|
|
|
Post by Korjaaja on Jun 11, 2007 21:30:44 GMT 2
Reyto hymyili toisille. Hento tuulenvire jostain ylhäältä kävi hivelemässä hänen turkkiaan. Sitten karvas totuus iski uroksen päähän. Miten tässä tilassa pystyi tuulemaan? Katse nousi äkkiä ylös, mutta aiva liian myöhään.
Jokin leikkasi ilmaa viiltävästi. Ja sitten kuului tömähdys kun jokin osui johonkin. Reyto ei tuntenut muuta kuin järkyttävän, viiltävän kivun. Hetken aikaa hän tuijotti eteensä, eikä nähnyt mitään, mutta sitten hän laski hitaasti katseensa alas. Hänen rintakehästään törrötti jotain. Samassa uroksen suupielestä valui pieni verinoro. Vielä hetken Reyto seisoi paikoillaan mutta sitten hän tömähti maahan. Henki pihisi vielä vaivoin hänen sisällään, mutta elämän liekki oli sammumassa.
Samaan aikaan oli tapahtunut monta asiaa. Juuri ennen kun pitkä keihäs oli iskeytynyt Reyton niskasta läpi, oli taivaalta lentänyt musta kotka. Tuo lentänyt varjoihin josta keihäs olikin sitten lentänyt. Samaan aikaan ilmassa oli kiirinyt varoittava huuto, joka kaikui vielä hetken seinillä. Valkoinen hirvi oli hypännyt alas kielekkeeltä ja kesken ilmalennon se oli muuttunut sudeksi. Valkoiseksi sudeksi jolla oli päässä punainen kuviointi ja silmät hehkuivat samaa punaa. Susi seisoi Witten ja Celestianin takana ja katsoi huolestuneena Reytoa. Mutta pian katse nousi pimentoon jonne kotka oli kadonnut. Sieltä kuului hiljaista, hyistä naurua...
Naurun jälkeen kuului askeleita. Pian siniseen valoon asteli olento jota ei osannut sanoa koiraksi eikä oikein miksikään muuksikaan eläimeksi. Kylmät siniset silmät tuijottivat joukkiota ja naamalla virnuili hymy joka oli hyvin pelottava. Valkoinen susi joka hetki sitten oli ollut hirvi, luimisti korviaan ja suuntasi punaisen katseensa tuohon tummaan olioon. " Painajainen. Olisi pitänyt arvata..."
Painajaiseksi nimittetty henkilö naurahti kolkosti. " Unohdettu...aina myöhässä."
//Noniin, nyt aletaan pääsemään eteenpäin. ^^ //
|
|
|
Post by rosatiina on Jun 14, 2007 14:51:32 GMT 2
Witte karisti viimeisetkin jännityksen rippeensä, ja astui keskemmälle huonetta ollen valmiina tulevaan koitokseen, mikä se nyt ikinä olisikin. Ikävä kyllä, koitos taisi viivästyä kun ilman halki lennähti keihäs antaen Reytolle kuolettavan iskun. Witten kiljaisu täytti salin, kun se huomasi että johtajan rinnasta törrötti seiväs.
" Reyto? Reyto? " Witte kutsui Anshain nimeä kumartuneena tämän ylle kun johtaja oli kaatunut. Se ei tällä hetkellä voinut välittää ympärillä tapahtuvasta kun oman johtajan henki oli vaarassa. Naaras ei voinut estää poskille valuvia hätäännyksen kyyneleitä. " Johtaja? Oletko kunnossa? " Kysymys särähti todella typerälle omaan korvaan. Hei, kukapa olisi kunnossa jos rintakehästä törröttäisi pitkä tikku? Witte nosti katsettaan ja näki nuo kaksi... eläintä. Mitä he täällä oikein toimittivat?
[ toivottavasti saadaa tämä peli loppuun ennen maanantaita kun lähden englantiin~ ]
|
|