Vain yksi kivi hiekassa.

[suna]

#Eli Melamin kutsuu Taylorin tänne#

Melamin rakasti kulkea rannalla, sillä siellä hän pystyi laittamaan ajatuksiaan kokoon, eikä tarvinnut pelätä törmäävänsä mihinkään, kunhan kulki suoraan. Aurinko oli laskemassa ja uros pysähtyi sitä ihastelemaan. Oranssi, vaaleanpunainen, keltainen. Värejä oli mieletön määrä, eikä Melamin osannut nimetäkkään niitä kaikkia. Monet kerrat hän oli istunut täällä vaimonsa kanssa ja ihaillut tätä samanlaista maisemaa. Tai ei sitä samanlaiseksi voinut sanoa. Mikään ei ollut enään samanlaista ilman Citaria.

Huokaisten uros otti painavan katanan selästään ja iski sen hiekkaan pystyyn. Tuskin se siitä mihinkään karkaisi, ja ainahan Melamin saisi sen siitä napattua jos olisi tarvis. Hän laskeutui jo viilenneelle hiekalle antaen sen mennä varpaidensä väliin. Oli mukavaa vain olla ja maata, ihastelleen jotakin todella kaunista.

Jos joku olisi nyt tullut ja pyytänyt Melaminia taistelemaan, olisi uros vain kohauttanut olkiaan ja jatkanut auringon katsomista. Hän ei kertakaikkiaan välittänyt.

[tarkhis]

//Täältä me tulemme *raahaa Taylorin paikalle*//

Auronko laski jo meren taa. Taivas säteili monissa eri väreissä. Auringon viime säteet leikittelivät myös veden pinnalla saaden senkin välkkymään monissa väreissä. Taivaalla ei liikkunut yhtään pilviä jotka olisivät pilanneet hetken kauneuden.

Sho'o Woot naaras, Taylor nimeltään käveli rantaviivaa kohti äänettömin askelin katsoen merta. Huomasi hän pian myös toisen suden rannalla ihailemassa näkö alaa. Naaras pysähtyi hetkeksi ja arvioi tuota. Auringon viime säteet valaisivat kuitenkin sen verran että hän näki tuon olevan laumalaisensa. Suuri miekka, oli isketty tuon viereen pystyyn. Taylor oli hyvillään siitä että toinen ei ollut sulkasiipi, jos tuo olisi ollut, tappeluhan siitä olisi syntynyt. Naaras ei nimittäin halunnut sulkasiipiä laumansa saarelle, hän piti velvollisuutenaan ajaa nuo pois.

Taylor lähti kävelemään laumalaistaan kohden. Hän istahti tuon viereen välittämättä sen enempää siitä pitikö tuo sitä loukkaavana tai tunkeilevana.

[suna]

Melamin huomasi silmänurkastaan jonkun tulevan ja olikin jo tarttumassa katanaansa, kunnes huomasi tämän olevan omiaan. Vielä nopea varovainen vilkaisu ja arviointi. Melamin uskoi toisen olevan hyväkin taistelija, eikä halunnut tätä suututtaa. Naaras vaikutti kaikenlisäksi hieman välinpitämättömältä kun noin vain istahti siihen.
"Iltoja. Kaunis näkymä."
Uros sanoi hiljaa, ottamatta katsettaan taivaanrannasta. Hän olisi kohtelias kuten tapoihin kuului, mutta kuinka hän halusikaan tietää enemmän tästä naaraasta! Miten tämä taisteli, toimi, liikkui, ajatteli. Viimeksi uros oli miettinyt tällaisia vaimonsa ensi näkemisellä.

Melamin ei kuitenkaan näyttänyt tuntemuksiaan ja ajatuksiaan ulospäin. Pienen tuuleen mennessä ohi, hän kohotti päätään ja antoi sen leikitellä hänen harjallaan. Sininen koru heilui ja turkki värisi. Oli alkamassa tulla jo turhankin viileä. Varovaisesti ja hitaasti, Melamin nousi istumaan ja katseli viimeisiä auringonsäteitä, niidenkin lopulta kadotessa.

[tarkhis]

Taylor käänsi katseensa taivaan rannasta urokseen tuon puhuessa. Hän tarkasteli tuota jonkin aikaa arvioiden. Valkoturkki näytti siltä että todella osasi käyttää vaarallista katanaansa eikä vain leveillä sillä että omisti sellaisen. Lihaksiakin tuolta löytyi, ja naaras arveli että tuon nopeus taistelussa oli lähes samaa luokkaa kuin hänen itsensä.
"Iltoja iltoja. Näkymästä nyt en tiedä. Auringon nousu on kyllä paljon mukavampaa katseltavaa."
Taylor sanoi suoraan tapaansa eikä välittänyt siitä ettei käyttäitynyt järin kohteliaasti. Ei hän tahallaan haastanut riitaa, itseasiassa naaras ei halunnut ollenkaan riidellä, tai olla epä kohtelias. Silti suora puheisuus oli osa häntä ja sillä siisti.
Taylor siirsi hieman vastahakoisen kiinnostuneena katseensa uroksen miekkaan. Vai katanako tuo oli. Hänen isänsä oli kannellut jotain tuon tapaaista mukanaan ja pitänyt kunnon luennon kaiken maailman terä aseista. Se ei kuitenkaan ollut ollut kiinnostavaa naaraasta eikä tuo juurikaan ollut kuunnellut.
"Heino miekka. Saanko kokeilla?"
Taylor kysyi ja siirtyi lähemmäs miekkaa katsoen urosta kysyvästi.

[suna]

Melamin höristi korviaan ja naurahti sitten pienesti. Ainakin naaras osasi sanoa sen mitä ajatteli. Tämän sitten kysyessä lupaa miekkaan, uros nyökkäsi hyväksyvästi ja hymyili.
"Siitä vain. Se on hieman painava, mutta en uskoisi sen tuottavan sinulle vaikeuksia."
Uros uskoi naaraan saavan miekan nostettua, mutta eri asia olikin sitten se, että saisiko tämä heilutettua ja käytettyä sitä. Ehkä Melaminin pitäisi uskaltaa kysyä tältä, josko naaras suostuisi ottamaan hänen kanssaan pienen matsin?
"Emme ole muuten esitelleet. Olen Melamin."
Uros ei uskonut siihen, että toista kiinnosti hänen nimensä. Minkäs sille mahtoi, Ainakin tää tiesi millä kutsua häntä, jos pitäisi jollakin kutsua. Katse meni takaisin taivaanrantaan. Aurinko oli kadonnut ja tähdet alkoivat ilmestyä taivaalle. Illasta saattaisi tulla kylmä ellei... ellei naaras suostuisi siihen tappeluun. Melamin ei vain kehdannut pyytää. Annetaan toisen nyt vähän aikaa leikkiä katanalla ja katsotaan sitten.

[tarkhis]

Taylor hymyili vastaukseksi uroksen naurahdukseen. Hyvä että tuo ei ollut niin herkkänahkainen kuin useimmat. Naaras ei halunnut suututtaa laumalaistaan. Toisen antaessa luvan hänen virnistyksensä leveni. Jep, selvä taisteli kun kerran osasi noin arvioida sen pystyisikö hän nostamaan aseen.
"Empä tiedä tuosta. Tuon kokoisten aseiden heiluttaminen vaatii aika pirusti harjoittelua ja leuka voimia. Viimeeksi kun koetin nostaa tuollaista en saanut sitä edes hievahtamaan maasta, tosin siitä on jo vuosia."
Naaras sanoi muistojen tulviessa hänen mieleensä. Tosiaan, isä oli yrittänyt opettaa häntä käyttämään miekkaan, huonolla menestyksellä. Tay hymähti muistolleen ja siirsi katseensa miekasta takaisin urokseen tuon esittäytyessä.
"Taylor."
Naaras lausui nimensä nyökäten. Sitten Tay nuosi sulavasti seisomaan ja tarttui hampaillaan katanaan. Hitaasti naaras kohotti sen irti maasta. Ase tuntui painavalta, liian painavalta hänen käytettäväkseen. Hän saisi sen heiluttelusta vain leukansa sijoiltaan ja lihaksensa kipeiksi. Sitä paitsi taistelussa naaras pani paljon nopeutensa varaan ja näin painava miekka hidastaisi paljon, mutta kyllä sitä silti pystyisi hetken heiluttelemaan. Kohauttaen olkapäitään hieman Taylor astui askeleen taakse päin ja heilautti katanaa laajassa kaaressa niin että ase ohitti uroksen kuonon vain parin sentin päästä. Naaras laski kuitenkin aseen sen jälkeen takaisin maahan pysty asentoon ja perääntyi sen luonta osoittaakseen ettei iskua ollut edes tarkoitettu osumaan. Hän ei todellakaan halunnut aloittaa tappelua väärinkäsityksen vuoksi etenkään vastapäätä istuvan uroksen vastustajana. Ase oli sitäpaitsi aivan liian painava hänelle. Taylor virnisti ilkikurisesti Melaminille, tuo ei varmasti ollut uskonut että hän pystyisi siihen. Juuri niin kaikki urokset ajattelivat, naaraat ovat heikkoja, he eivät pysty mihinkään. Raivostuttava ajattelu tapa.
"Et uskonut että pystyisin tuohon, vai mitä Melamin."

[suna]

"Hyvin mahdollista. En kuitenkaan aliarvioisi sinua taistelussa, vaikka oletkin naaras." Katsahtaen vielä kerran miekkaansa, uros päätti jättää sen siihen ja ihasteli sitten taivaalla näkyviä tähtiä. Hänestä oli mukava ajatella, että jokainen tähti oli kuollut rakas tai perheenjäsen. Ehkäpä hänenkin rakkaansa oli tuolla jossakin ja katseli hänen ja Auronin elämää. Kuinka Melamin toivoikaan, että olisi saanut nähdä pentunsa kasvavan ja antavan tämän sitten Auronille opetukseen.

Rannalla sen verran tuuli kovaa, että Melamin ei halunnut jäädä tänne viettämään yötään. Ellei Taylor suostuisi jäämään hänen kanssaan. Hän tiesi, että he voisivat lämmittää toisiaan. Toivottavasti naaras ei kuitenkaan saisi mitään toisia ajatuksia tai ymmärtäisi Melaminin aikeita väärin. Uros ei ollut vielä valmis etsimään itselleen uuttaa puolisoa tai kumppania. sisäiset haavat olivat yhä liian syviä sellaiseen touhuun. "Anteeksi jos kysyn, mutta kuinka kauan ajattelit olla täällä?"

[tarkhis]

Taylor virnisti vinosti urokselle, tosin mistä sitä tietää miten toden peräiseltä pohjalta nuo sanat tulivat. Taas toisaalta saattaisi hyvinkin olla mahdollista että tässä oli kerrankin uros joka ei arvostellut taistelu taitoja sukupuolen perusteella. Sellaiset olivat vielä tänäkin päivänä harvassa. Sääli. Naaras hymähti ja retkahti rennosti maahan istumaan. Hän nosti katseensa taivaalle. Tähdet loistivat kirkkaina, valvoen maailman menoa. Valkoturkki unohtui hetkeksi tuijottamaan kauniita tähtiä.

Taylor palasi takaisin todellisuuteen vasta kuullessaan Melamin kysymyksen. Hän kurtisti hieman kulmiaan ja käänsi katseensa seuralaiseensa. Mikä tuo tuollainen kysymys muka oli?
"Mistä minä sen muka tietäisin. Eipä tässä nyt ole kiirettä lähteä poiskaan. Tähdet ovat kirkkaita ja seura..."
Naaras sanoi lopettaen lauseensa kesken. Mielikuvat nousivat nopeasti hänen mieleensä. Kaunis sää, kirkkaat tähdet ja uros ja naaras. Ei ollut kovinkaan vaikea päätellä mitä seuraavaksi tapahtuisi. Paitsi että Taylorilla ei ollut juurikaan kiinnostusta Melamia kohtaan. olihan tuo ihan komea ja noin mutta silti... Ei tässä mitään ihastuksia haettu.
Taylor käänsi katseensa takaisin urokseen arvioiva katse silmissään, tuo oli varmasti tajunnut mitä mieli kuvia nostattaisi sanoillaan. Olivatko ne sanat kenties vihje? Vai viaton kysymys? Naaras tuhahti sangen äänekkäästi urokselle ja vastasi suoraan tapaansa.
"Älä edes kuvittele sellaista. En ole etsimässä itselleni puolisoa, hyviä ystäviä pikemminkin. Jos haluat olla täällä kauemmin voimme kyllä lämmittää toisiamme, mutta pidemmälle en mene, älä muuta luulekaan."

[suna]

Huokaisten Melamin köllähti viilentyneeseen hiekkaan ja nauroi lempeästi. "Älä hätäile. Saattoi se minulla käydä mielessä, mutta tarkoitin kyllä vain kylki kyljessä makoilemista. En minäkään ole etsimässä itselleni uutta puolisoa vielä." Katse laskeutui tähdistä kimaltelevaan mereen ja uros tuijotti vakavana aaltoilevaa kristallia. "Kuollutta on vaikea lakata rakastamasta." Pää kääntyi takaisin naaraaseen ja Melamin pyyhkäisi tassullaan silmiään. Pelkkä Citarista puhuminen teki pahaa.

Juuri tätä Melamin oli pelännytkin. Väärinkäsitystä. Hänen ei ollut tarkoitus vihjailla tai saada Taylor ajattelemaan tuollaisia, mutta minkäs sitä voi. "Olen pahoillani, jos sain sinut ymmärtämään väärin." Pieni kumarrus varmasti korvasi erehdyksen ja uros jatkoi omia mietteitään. Ehkä hän voisi saada tästä naaraasta ystävän mielummin kuin puolison. Hän ei tiennyt, mutta saisi nähdä. "No jos kerran etsit hyviä ystäviä, niin voin alkaa ystäväksesi."

[tarkhis]

Taylor kohotti lievästi kulmiaan uroksen sanoille. Nojaa, eihän se ollut mikään ihme että uroksella oli jo ollut puoliso, olihan tuo jo seniori porukkaa. Naaras hillitsi hymyn joka pyrki hänen suunpieleensä, ei näin vakaville asioille sopinut hymyillä, eihän hän halunnut loukata seuralaistaan. Se mikä oli saada Tayn virnistämään oli kyyneleet uroksen silmissä jotka tuo kuitenkin nopeasti pyyhkäisi pois. Ei tämä uros tainnut sittenkään olla läheskään niin kova kuin ulkoa päin näytti. Rakkaidensa menettäminen on kovaa, etenkin jos itse aiheuttu noiden kuoleman. Mielikuva kuolleesta isästä nousi naaraan mieleen, mutta tuo karkotti ne ajatukset syvälle mielensä perukoille.

Taylor palasi takaisin todellisuuteen kuullessaan uroksen sanat ja nähdessään tuon kumarruksen. Naaras virnisti vinosti katsoi urosta silmät ilkikurisesti välkkyen.
"Jos epäilisin aikeitasi nylkisin sinut omakätisesti tuolla hienolla miekallasi."
Leikkisissä sanoissa oli kuitenkin hiukan totuuttakin mukana. Tay ei todellakaan aikonut sietää vihjailua, saati sitten jotain vakavampaa. Hän kuitenkin luotti Melaminiin sen verran, ettei epäillyt tuota. Naaras laskeutui hitaan harkitusti maahan kylmenevälle hiekalle uroksen viereen.

Melamin seuraavat sanat saivat Taylorin kääntämään hetkeksi tähtiin eksyneen katseensa takaisin tuohon. Kaikki leikkisyys ja huvittuneisuus oli kadonnut hänen kasvoiltaan. Ei ystävyys ollut noin yksinkertainen asia, ei todellakaan. Parin hetken tuttavuuden ja muutamien ystävällisten sanojen perusteella ei voinut luottaa, saati sitten ystävystyä. Periaate kysymys.
"Ei ystävyys ole noin yksinkertainen asia. Ystävyys on tunteita, vankkumatonta luottamusta ja ymmärrystä, ei sanoja ja tyhjiä lupauksia ikuisesta ystävyydestä. Kun on pari kertaa tullut petetyksi oppii kyllä valitsemaan ystävänsä tarkoin."

[suna]

"En ole väittänyt, että se on sinun nyt päätettävä. Se oli ehdotus, jota voit miettiä ja tutkia niin kauan kuin haluat." Melamin sanoi lempeästi. Tämän naaraan kanssa ei näköjään pitäisi lupailla liikoja. Oli kuitenkin mukavaa, että toinen suostui tulemaan hänen viereensä, jotta he molemmat pysyisivät lämpiminä. Uros ei ollenkaan epäillyt etteikö Taylor hakkaisi häntä jos hän yrittäisi jotakin mikä ei toiselle sopisi. Nuolaisten suupieltään, Melamin laski päänsä tassujensa päälle ja huokaisi syvään. Sellaista se oli. Ehkäpä hänenkin pitäisi olla enemmän varuillaan muiden kanssa? Mistä sitä tiesi mitä kaunis ulkokuori kätkisi sisäänsä. Joskus kaunis kykeni olemaan paha ja ruma kykeni olemaan hyvä. Melaminin pitää muistaa tuo, vaikka se ei hänelle sopinutkaan. "Oletko itse löytänyt vielä kumppania?" Hän kysyi sitten hetken hiljaisuuden jälkeen ja katsoi Tayloria harjansa alta. Se oli kokeneen ja lempeän uroksen kysymys, joka vain halusi kuulla muiden onnesta, jotta tiesi sellaistakin asiaa vielä täällä olevan.

[tarkhis]

Taylor hymyili vaisusti uroksen sanoille. Toivottavasti tuo ei kuitenkaan loukkaantunut hänen niin jyrkästä päätöksestä olla ottamatta kantaa asiaan. Naaras ei kuitenkaan halunnut tehdä mitään hätiköityä. Jos isä voi pettää niin miten sitten edes 'ystäviin' voi luottaa? Niin, ystävyys ei ollut yksinkertainen asia. Se kaikki mitä isä aikoinaan oli tehnyt oli saanut Taylorista hieman varovaisen ystävyyden ja muun suhteen, etenkin kaiken ystävyyttä syvemmän. Hän ei todellakaan halunnut saada itselleen sellaista urosta niin kuin äiti oli saanut. Uroksen joka tapaili vieraita naisia lähes päivittäin, ja hakkasi pentujaan. Ei, hän ei halunnut sellaista.
Jos Taylor ei olisi ollut niin koulutettu kätkemään tunteitaan ja eleitään hän olisi hätkähtänyt sangen rajusti Melamin seuraavalle kysymykselle. Toisaalta, kai se oli ihan looginen.. Tai sitten ei. Taylor heilautti kiharan harjaksensa pois kasvoiltaan ja katsoi seuralaistaan silmiään siristäen. Lisää vihjeitäkö? vai viaton kysy-
Äh! Miten hän itse jaksoikin aina vain epäillä ja epäillä. Kuinka hän pääsisi itse koskaan elämässä pidemmälle jos ei luopuisi ennakkoluuloistaan, sitä paitsi Melamin hymy ei todellakaan ollut vihjaileva. TAylor käänsi katseensa pois tuosta ja sulki silmänsä hetkeksi ja mietti. Sitten hetken kuluttua tuo käänsi oranssin katseensa Melamiin.
"En. Minä... Karkotan kaikki urokset yleensä ympäriltäni kovan ulko kouren takia, soturin sydämmeni takia. Kuka nyt olisi kiinnostunut nartusta, jota ei voisi komennella ja pompotella?"
TAylor naurahti ilottomasti. Niin, kyllähän joitakuita oli ollut, niitä jotka olivat olleet kiinnotuneet Taystä, mutta soturitar ei halunnut luopua hieman raa'asta käytöksestään tao kovista otteistaan. Kukaan ei halunnut sellaista naarasta itselleen.
"Tosin enpä minä nyt erityisemmin kaipaakaan ketään itselleni... Tietysti olisihan joskus ihan mukava kun olisi perhe jonka luokse palata, joku joka välittää.."
Naaraan ääni häioyi kuulumattomiin. Niin kaikilla muilla oli joskus ollut välittävä perhe, hänellä ei koskaan. Isä oli tappanut muut pennut ja koulinut Taystä soturin, ja mysö hakannut häntä. Lopuksi Taylor oli tappanut isänsä.

[suna]

Naaraan äänestä ja käytöksestä Melamin päätteli tällä olleen rankkaa pentu aikoinaan. Mitä sitten jos tahtoi olla oma itsensä? Miellumin näyttää jo heti alussa todellinen minänsä kuin antaa sen kadota varjoihin jonkun toisen takia. Jos kumppani ei hyväksynyt toista sellaisena kuin tämä oli, niin sellaiselle olisi syytä antaa heti lähtöpassit tai niin uros ainakin ajatteli. Hän itse ei ollut etsinyt itselleen kumppania pitkään aikaan, koska haikaili edelleen sen vanhan perään. Harva naaras halusi kumppanin, joka oli jo kerran ollut yhdessä jonkun toisen kanssa ja vielä tahtoi tämän vanhan palaavan. Yksi Melaminin peloista olikin se, että hän alkaisi kutsumaan sen hetkistä kumppaniaan vanhan nimellä. Se riippuisi tietysti kumppanin luonteesta, mutta jotkut saattaisivat ottaa sen loukkauksena, toiset taas kohteliasuuksena. "Maailma on täynnä uroksia, joten kyllä sinulla on varaa valita itsellesi se oikea." Melamin rohkaisi ja katsoi tähtiä. Niinpä niin. Maailma oli pullollaan koiria ja susia. "Voihan sitä törmätä urokseen, joka haluaa sinun olevan itsenäinen ja päättää itse elämästäsi ja teoistasi." Uros toivoi hartaasti, että tällä naaralla olisi ystäviä ja että Taylor saisi vielä niitä lisääkin. Jos ei perheen eikä rakaan, niin sitten ystävien tuki.

[tarkhis]

Taylor huokaisi raskaasti. Niinhän ne kaikki sanoivat, maailmassa on muitakin kuin vain se yksi tai maailmassa on miljoonia uroksia, senkus valitset itsellesi sen oikean. Niinpä niin. Mutta ei asia ollut niin yksinkertainen, ei todellakaan. on aika vaikea luottaa uroksiin missään syvemmässä kun ajattelee hänen isäänsä. Ihme että Taylor oli edes selvinnyt hengissä lapsuudestaan.
"On kuule aika hankala luottaa uroksiin missään syvemmässä, kun ottaa huomioon että isä hakkasi pentuna ja kohteli äitiäni kaltoin. Tapaili muita naaraita eikä edes yrittänyt peitellä sitä, eikä äitini tehnyt mitään. Tietysti kun lisää siihen vielä sen, että isäni tappoi muut sisarukseni ja opetti minut tappamaan siinä vaiheessa kun ikäiseni olisi vielä pitänyt leikkiä ja jahdata perhosia veren sijaan. Sellaisen lapsuuden jälkeen asiat eivät ole kovinkaan yksikertaisia."
Tayor puhui kiihkeästi, joskin suhteellisen tasaisen vihaisella äänellä. Nämä tunteet hän oli niin kauan pitänyt sisällään piilottanut ulkomaailmalta, päättäväisesti. Melamin oli nyt ainut joka tiesi Tayn menneisyyden.
"Lopulta tapoin hänet."
Naaras katsoi oransseilla silmillään urokseen ja puhuessaan hänen äänensä oli kylmä kuin metalli. sanat olivat toteamus, yksinkertainen fakta joka ei liikuttanut naarasta pätkääkään.

[suna]

"Et kuitenkaan voi tuomita muita tämän maailman uroksia isäsi perusteella." Melamin sanoi hieman toruen, vaikka ymmärsikin Taylorin vihan ja pettymyksen. Hän ei myöskään tuominnut naarasta sen perusteella, että tämä oli tappanut isänsä. Kaikki tappavat joskus tai niin Melamin ainakin ajatteli. Tappaa saattoi henkisesti kuin fyysisestikkin. "Se olisi väärin meitä muita kohtaan. Jos ajattelet melkein jokaista isäsi tekojen perusteella ja olet aina yhtä varovainen se voi johtaa yksinäisyyteen. Vai viihdytkö kenties siinä? Voisin sanoa, että olet kuin perhonen, joka pelkää siipiensä menevän rikki. Varjelet sitä asiaa enemmän kuin mitään muuta, sillä jos siipesi hajoavat sinä putoat ja pohjalta on hankala nousta enään ylös." Kylläpä hän nyt puhui syvällisiä ja vakavia asioita. Päätään pudistellen uros katsoi Tayloria ja sitten merta. "Minä pelkään sitoutumista, koska se voi johtaa pentuihin. Oma pentuni kuoli julmasti rakkaani kanssa ja mikäli siitä sitten ymmärrät." Pää kääntyi pois päin ja Melamin peitti kasvonsa. "En edes saanut nähdä hänen kasvavan."