Post by tarkhis on Aug 11, 2007 9:27:51 GMT 2
Taylor kohotti katseensa merelle ja kuunteli uroksen sanoja. Ei Melamin ymmärtänyt, ei vinut koskaan ymmärtää. Uros ei ollut kokenut sitä mitä hän oli, se oli yksinkertainen totuus, jos ei ollut kokenut sitä kaikkea, ei voinut ymmärtää. Se kaikki mitä isä oli tehnyt oli jättänyt ikuiset arvet naaraanmieleen, henkiset arvet joita ei niin vain hoidetakkaan.
Tay huokaisi ja nousi ylös. Hän astui Melamin ylitse ja käveli lähemmäs rantaa. Oranssit silmät katsoivat merelle näkemättä kuitenkaan mitään. Naaras huokaisi uudestaan ja puhui katsomatta Melaminiin.
"Minä olen jo siipirikko, kiitos isäni. Elän laina ajalla, minun olisi pitänyt kuolla jo kauan sitten, tai niin isäni ainakin suunnitteli. Älä käsitä väärin, en pidä itseäni kuolleena tai mitään. Olen jo valmiiksi hyvin lähellä pohjamutia, sekin isäni ansiota. En minä tuomitse teitä kaikkia hänen perusteellaan, mutta on hyvin hankala olla ajattelematta sellaista kaiken sen jälkeen mitä koin."
Seuraavaksi Taylor kuuli Melamin kertovan itsestään. Äkkiä naaras tunsi itsensä julmaksi sanoineen, Melamin vaikutti sittenkin ymmärtävän. Rakkaan menettäminen oli kovaa.
Taylor kääntyi katsomaan urosta ja näki tuon peittävän kasvonsa. Vanhat haavat eivät koskaan parannu täydellisesti. Naaras tassutteli takaisin uroksen luo, astuen taas tuon yli ja kävi siihen, Melamin kylkeen makaamaan. Hän laski päänsä tuon selän päälle lepäämään ja katsoi urokseen. Hänen ei ollut tarkoitus olla tunkeileva ja jos Melamin tunsi olonsa epämukavaksi hän kyllä perääntyisi. Tämä vain tuntui nyt oikealta, luontevalta. Näin ystävien kesken.
"Kerro minulle heistä. Tätä varten ystävät ovat."
Taylor sanoi viimeisen lauseen hymyillen, myöntyen uroksen aikaisempaan tarjoukseen.
Tay huokaisi ja nousi ylös. Hän astui Melamin ylitse ja käveli lähemmäs rantaa. Oranssit silmät katsoivat merelle näkemättä kuitenkaan mitään. Naaras huokaisi uudestaan ja puhui katsomatta Melaminiin.
"Minä olen jo siipirikko, kiitos isäni. Elän laina ajalla, minun olisi pitänyt kuolla jo kauan sitten, tai niin isäni ainakin suunnitteli. Älä käsitä väärin, en pidä itseäni kuolleena tai mitään. Olen jo valmiiksi hyvin lähellä pohjamutia, sekin isäni ansiota. En minä tuomitse teitä kaikkia hänen perusteellaan, mutta on hyvin hankala olla ajattelematta sellaista kaiken sen jälkeen mitä koin."
Seuraavaksi Taylor kuuli Melamin kertovan itsestään. Äkkiä naaras tunsi itsensä julmaksi sanoineen, Melamin vaikutti sittenkin ymmärtävän. Rakkaan menettäminen oli kovaa.
Taylor kääntyi katsomaan urosta ja näki tuon peittävän kasvonsa. Vanhat haavat eivät koskaan parannu täydellisesti. Naaras tassutteli takaisin uroksen luo, astuen taas tuon yli ja kävi siihen, Melamin kylkeen makaamaan. Hän laski päänsä tuon selän päälle lepäämään ja katsoi urokseen. Hänen ei ollut tarkoitus olla tunkeileva ja jos Melamin tunsi olonsa epämukavaksi hän kyllä perääntyisi. Tämä vain tuntui nyt oikealta, luontevalta. Näin ystävien kesken.
"Kerro minulle heistä. Tätä varten ystävät ovat."
Taylor sanoi viimeisen lauseen hymyillen, myöntyen uroksen aikaisempaan tarjoukseen.