Tuuli, perhoset ja kukka hiuksissasi

[time]

//Ja minähän tulen! 8)//

Narttususi istui niityllä. Hän kuunteli tuulta ja katsoi kun ruoho tanssi tuulen tahtiin. Narttu oli väsynyt. Hän meni selälleen makaamaan ruohoon ja katsoi taivaalle. Muutama lintu lensi aurassa taivaalla, ja aurinko paistoi suden silmiin. Naaraan silmät menivät melkein väkisin kiinni.
Pian Sabrina hätkähti. 'Täällä on joku..' Sabi ajatteli. Hän kierähti kyljelleen ja nosti päätään. Vähän matkan päässä hän huomasi toisen suden. Sabi säikähti. Hän meni nopeasti matalaksi, niin ettei häntä voisi helposti sieltä nähdä. Tuuli tuiversi naaraan harjaa, ja sai myös ruohon Sabin vierellä heilumaan. Sabi painoi päänsä maahan ja sulki silmänsä. Hän nautti auringon aiheuttamasta lämmöstä ja kuunteli lintujen laulua. Hetkessä hän unohti todellisuuden ja painautui mielikuviin. Hän oli juoksemassa niityllä lintujen ja perhosten kanssa, mutta tosi asiassa hän makasi pehmeällä ruoholla tuntien tuulen turkillaan. Hiljaisuus valtaa pian Sabin mielen mikä sai linnut hiljenmään ja kaikkoamaan. Sabi painoi silmiään kiinnemmäs. Hän makasi kyljellään hiiren hiljaa ja paikoillaan.

//Sori lyhyisyys. //

[time]

Sabi säkähti. Hän ei olisi odottanut että joku olisi voinut.. kompastua häneen? Naaras nousi istumaan. Pieni vihlova kipu tuntui sen kyljessä, koska toinen oli osunut siihen. Hän katsoi maasa kyljellään makaavaa sutta. Toinen oli aivan samanlainen kuin se kauempana nähty susi.
"Anteeks.." Sabi sanoi hiljaa ja katsoi toista hieman ujona. Oli noloa noin vain maata siinä. Hän oli vielä vähän pökerryksissä, sitä hän ei tiennyt mistä se johtui. Unelmoinnista? Kylkeen saadusta potkusta?
Sabi nousi seisomaan ja otti muutaman haparoivat askeleen taaksepäin. Naaras ajatteli että jos toinen oli saanut päähänsä tällin ja menettänyt tajuntansa. Sabi ei haluaisi olla pyörtyneen vieressä, mutta narttu ei ollut varma miten toiselle oli käynyt.