Kukkuluuruu...?

[Korjaaja]

Pimeys oli laskeutunut Neyren kauniille niitylle. Kesäyössä tuoksui ne tuhannet kedonkukat jota niittyllä kasvoivat ja toivat päiviin värejänsä. Nyt nuo hennot kukkaset olivat sulkeneet terälehtensä ja käyneet nukkumaan täysikuun loisteessa. Oli kuitenkin yksi joka ei nukkunut. Julmasti tuo olento murskasi tassujensa alle kaiken elollisen ja virnisti leveästi perään. Iso olento, jokin josta ei osannut sanoa oliko tämä koira vai mikä sitten, asteli niityllä hiljaisuuden vallitessa. Ainoastaan pitempi ruohikko kahisi hänen kulkiessaan ohi. Jäänsininen katse tiirasi ympärilleen, Painajainen tiesi olevansa vihollistensa reviirillä, mutta entä sitten?
Häntä vain nauratti se ajatus, että joku Sho'o Woot voisi hänelle tehdä jotain. Tai sitten Ginenrain, nekin olivat vain harmittomia sulkasiipisiä linnunaivoja.
Painajainen jäi keskelle niittyä kuun valoon seisomaan ja naureskeli itsekseen.

[tarkhis]

Vaikka niittyllä oli pimeää, se ei suinkaan ollut eloton. Kukat tuoksuivat ja heinäsirkat sirittivät. Kauempaa kuului myös pöllön huhuilua. Tälläisiä asioita muut sudet ja koirat voisivat havaita jos kuuntelisivat. Mutta heinikossa istuva sulkasiipi, Yrtti nimeltään havaitsi paljon enemmän elämää. Tuo naaras oli sulkenut silmänsä ja keskittyi aistimaan ympäristönsä. Hänen ei tarvinnut nähdä tietääkseen että hieman kaumpana suuri huuhkaja nappasi kynsiinsä avuttoman peltohiiren. Naaras aisti hieman kauempana kiven kolossa nukkuvan kyy käärmeen sekä tuhannet ja taas tuhannet pikku hyönteiset joita yö oli tulvillaan. Pian Yrtin herkät aistit havaitsivat suuremman elollisen, jonkun joka talloi kaiken tieltään. Hän aisti pahuuden. Naaras arveli että hänen olisi viisaampaa häipyä paikalta, siitä että aisti kaiken ympärillään ei juurikaan olisi hyötyä sitä suurta olentoa vastaan joka oli häntä lähestymässä. Yrtti jäi kuitenkin paikalleen, ehkä uteliaisuudesta, ehkä vain välin pitämättömyydestä, kuka tietää.

[Korjaaja]

Painajainen nosti kuonoansa ja haisteli ilmaa, ei sen siinä leijuvan hyvän tuoksun takia vaan vain varmistuakseen omasta yksityisyydestä. Hän kuitenkin haistoi, ettei ollutkaan yksin ja katse kääntyi hetipaikalla suuntaan jossa joku oli. Hän lähti astelemaan kohti, askeleet olivat raskaat ja kynnet raapivat maata. Painajainen oli juuri tajunnut, että vastassa olisi naaras. Helposti taivuteltavissa, helposti murrettavissa. Samalla uros totesi, että tästä illasta saattaisi tulla odotettua kiinnostavampi. Pitkä, sininen kieli käväisi nuolaisemassa suupieliä.
Painajainen astui röyhkeästi aivan toisen eteen ja odotti tämän reaktiota. Kuka tahansa nyt olisi edes säpsähtänyt sellaista sisääntuloa, varsinkin kun Painajaisen ulkonäkö oli mitä oli.

[tarkhis]

Yrtti kuuli raskaat askeleet jotka lähetyivät häntä. Hänet oli siis huomattu. Naaras ei vaivautunut avaamaan silmiään vaan piti ne suljettuina ja kuunteli toisen askeleita. Ne lähestyivät ja lähestyivät, pian tuo seisoi aivan hänen edessään. Yrtti avasi hitaasti silmänsä ja kohotti katseensa edessään seisovaan urokseen, siis jos tuo nyt oli uros. Ilme naaraan kasvoilla ei muuttunut mihinkään vaan pysyi aivan samanlaisena, välin pitämättömänä. Sisimmässään naaras oli kuitenkin järkyttynyt. Tuollaistaa hän ei ollut odottanut kohtaavansa. Tuo uroshan oli hirviö, ei muistuttanut ollenkaan sutta. Kaiketi tämä oli se kuuluisa Zhiwareittwn johtaja, se joka oli tappanut Sho'o Woottien johtajan. Yrtti oli kuitenkin jo kauan sitten oppinut salaamaan tunteensa eikä ilme vaihtunut mihinkään. Tosin naaras ei ollut varma oliko se niin hyvä asia, toinen oli ilmeisesti odottanut jonkin laista suurempaa reaktiota. Yrtti tavoilleen uskollisesti pysyi aivan hiljaa ja ilmeettömänä. Olkoonkin hirviö, mutta hän ei aikonut näyttää tunteitaan tai puhua tuolle, se ei ollut hänen luonteensa mukaista sillä siisti.

//Okeijoo, Yrtti ottaa vähän turhan rauhallisesti sen että edessä seisoo hirviö xD//

[Korjaaja]

Painajaisen kasvoille nousi hieman kysyvä virne. Toinenhan ei näyttänyt pelkäävän häntä ja se kiehtoi urosta aika lailla. Tosin hän vaistosi sen pienen jännityksen ilmassa, kyllä toinen taisi sitten hieman olla edes järkyttynyt. Painajainen astui vielä pari askelta lähemmäs ilman mitään tunnontuskia.
" Mitäs se neitokainen täällä yksin istuskelee...?"

Painajainen kysyi äänellä joka oli kuin lipeää. Yhtä syövyttävää.
Uros virnisti vielä päälle ja kehonkieli ilmoitti, ettei häntä kiinnostanut miksi toinen täällä oli. Hän taisi olla kiinnostunut aivan muista jutuista...

[tarkhis]

Yrtti katsoi edessään seisovaan inhotusta tuntien hieman tyytyväisyyttä kuitenkaan näyttämättä sitä. Taisi olla urokselle pienoinen yllätys että hän ei pelännyt. Naaras katseli rävähtämättä metsän vihreillä silmillään hirviötä, kuten hän edessään kohoavaa urosta nimitti kun tuo astui lähemmäs. Nyt uros oli jo liian lähellä, jos Yrtiltä kysytään, ja tuon puhuessa ei jäänyt epäselväksi mitä tuo halusi. Naarasta inhotti, mutta hän onnistui silti pitämään ilmeensä perus lukemilla. Yrttin teki mieli nuosta ylös ja mennä kauemmas tuosta hirviöstä, kuitenkin hän pidätteli itseään.
"Valitan, en ole tänään sillä tuulella."
Yrtin ääni oli hiljainen, mutta siihen sisältyi annos terästä. Hän ymmärsi varsin hyvin mitä uros ajoi takaa, mitä tuo halusi. Naaras ei kuitenkaan aikonut alkaa minkään hirviön huoraksi.

[Korjaaja]

Painajaisen naamalle levisi entistä isompi virnistys. Tämä naarashan oli pirullinen pakkaus. Tämä ei kuitenkaan urosta haitannut, päinvastoin. Se teki tilanteesta kiinnostavamman. Ja kyllä hän osaisi kieroilla, tuo naaras olisi vielä tänä iltana hänen allaan.
Painajainen otti pari askelta taaksepäin ja istahti.
" Jaa että millä tuulella? "

Hän kysyi aivan kuin ei olisi ymmärtänyt kysymystä, sanoissa tosin kalsahti lipevä soundi. Uros päästi kurkustaan hennon, huvittuneen naurahduksen.
" Minä tulin vain tänne etsimään juttuseuraa...Katsos kun jotkut eivät vain osaa katsoa pintaa syvemmälle. Minuakin poloista vain kieretään kuin ruttoa pelkän ulkomuotoni takia..."

Painajainen veti naamalleen muka hyvin surullisen ilmeen. Hän kyllä omasi näyttelijän lahjoja, mutta toisaalta hänen ei tarvinnut esittää toiselle yhtään mitään. Hän kyllä ottaisi sen minkä halusi jos halusi.
" Mutta uskon, että sinä näkisit...noin viisaalta vaikuttava naaras varmasti ymmärtäisi minua?"

[tarkhis]

Yrtin todella teki mieli häipyä paikalta. Hänen edessään seisova olio inhotti häntä kaikin tavoin. Ei siinä mitään että toinen näytti kammottavalta, ulkonäön petusteella ei kannattanut arvioida ketään, mutta uroksen ääni, se teki koko otuksesta epäluotettavan. Jo uroksen naurukin kuulosti lipevältä ja valehtelevalta.
Vai juttu seuraa etsimässä, no sitä sai etsiä muualta. Yrtti oli luonnostaan hiljainen naaras ja useimmat luulivat häntä mykäksi, tai kuuroksi. Silloin tällöin oli huvittavaa seurata kun muut huusivat hänen korvan juuressaan jotain tai kyselivät oliko hän mykkä. Naaras katui hieman että oli ylipäätään avannut suunsa missään vaiheessa.
Ja sitten siirrytään kehumiseen. Raivostuttava taktiikka, ensin etsitään vain juttu sauraa, sitten ruvetaan kehuskelemaan. Seuraavaksi otus kysyisi onko hänellä kylmä ja tarjoutuisi lämmittämään häntä. Raivostuttavaa kerrassaan. Tosin pakkohan naaraan oli myöntää että uros näyttelijän lahjoja omasi. Sinisilmäisempi olisi vaikka voinut mennäkkin ansaan.
Yrtti ei vaivautunut vastaamaan urokselle mitään vaan sulki rauhallisesti näennäisen silmänsä ja yritti saavuttaa taas sen keskittyneen tilan jonka oli omannut ennen tuon saapumista.

[Korjaaja]

Painajaisen virne hyytyi hetkeksi toisen vain sulkiessa silmänsä. Naaras siis yritti välinpitämätöntä asennetta. Pieni kulmakoho nousi uroksen kasvoille, mutta virne palasi mukana. Painajainen istahti ja jäi katsomaan toista, antoi katseensa kulkea toisen vartalolla ilman minkäänlaista siveellisyyden tajua.
" Mitä mieltä olet Sho'o Wooteista?"

Uros heitti ilmaan äänensävyllä josta kuulsi inhoa. Siinä oli myös jotain joka sanoi, että jos naaras nyt vastaisi väärin ei se olisi kamalan hyvää tämän terveydelle.

[tarkhis]

Yrtti ei vaivautunut avaamaan silmiään, vaikka tunsikin uroksen katseen turkillaan. Hävyttömän katseen. Se sai kylmät väreet kulkemaan pitkin naaraan selkäpiitä. Pian Yrtti kyuitenkin yritti karistaa ajatukset tuosta uroksesta, jos se nyt oli uros joka hänen edessään oli ja tuon hävyttömistä käytös tavoista. Naaras yrtti avartaa mielensä tuntemuksille, muta uroksen läsnä olo häiritsi, se tuntui karkottavan kaiken elollisen. Karmivaa. Vaikka kuinka yritti Yrtti ei havainnut yhtään peltohiirtä tai käärmettä tai mitään koppakuoriaista isompaa monen metrin säteellä. Yleensä maa kuhisi pieniä nisäkkäitä jos vaivautui kuuntelemaan. Naaras tajusi nyt että ulkomuito ei ollut tuossa uroksessa kaikista pahinta, sillä vain silkka pahuus pystyi hiljentämään luonnon sillätavalla. Tämä havainto, että uros karkotti läsnä olollaan kaiken elollisen sai naaraassa aikaan enemmän hämmennystä ja ehkä pelkoakin kuin mikään muu mitä tuo oli tähän mennessä tehnyt tai sanonut. Yrtti avasi silmänsä ja katsoi edessään seisovaa otusta uudella kunnioituksella.
Pian Yrtti kuuli uroksen kysyvän Sho'o Wooteista, vaarallisella äänellä. Naaras ei kuitenkaan vaivautunut vastaamaan mitään. Se ei välttämättä ollut kaikein viisain teko mutta minkä sulkasiipi luonteelleen mahtoi.

[Korjaaja]

Painajainen väläytti naamallaan pienen turhautumisen hymyn. Häntä alkoi pikku hiljaa ärsyttää toisen ylirauhallinen suhtautuminen häneen, uros halusi kuulla pelkoa, nähdä pelkoa ja eritoten aiheuttaa sitä. Tuo naaras kuitenkin uskalsi uhmata häntä tuolla tavoin ja se todellakin ärsytti herraa. Painajainen nosti toista jalkaansa ylemmäs ja raapaisi sitten maata ärtyneenä.
"Etkö kuullut kun kysyin sinulta?"

Hän sanoi hyisesti ja oli hyvin nopeasti toisen vieressä ja tassunsa terävät kynnet olivat painautuneet naaraan kurkkua vasten.
"Kun kysyn kysymyksen, minulle myös vastataan..."

Hän jatkoi ja sitten nuolaisi pitkällä sinisellä kielellään naaraan poskea. Jokin välähti kokosinisissä hullunsilmissä. Virne leveni herran naamalla ja sai tämän näyttämään entistä hullummalta.

[tarkhis]

//Anteeksi kesto -.-//

Uroksen ensimmäisiin sanoihin Yrtti ei vastannut mitään, katsoi vain tuota. Miten hänellä olikin tapana saada väärät tyypit suuttumaan, tätä menoa hän olisi varmasti pulassa. Naaras harkitsi vakavasti pakenemista paikalta mutta ei kerennnyt edes liikahtaa kun jo tunsi uroksen terävät kynnet suojatonta kaulaansa vasten.
Yrttin silmät laajenivat ja hän veti pelästyneenä henkeä tajuttuaan että oli nyt todella pahassa pulassa. Hän ei pystyisi vetäytymään pois uroksen otteesta ilman että tuo raatelisi hänen kurkkunsa auki.
Yrttiä oksetti kun hän tunsi uroksen limaisen kielen nuolaisevan poskeaan. Naaras katsoi tuota metsän vihreillä silmillään joissa kuvastui pienoinen pelko ja inho.
"Niin, aivan."
Naaras vastasi kiireesti ja lisäsi nopeasti perään.
"En ole tavannut yhteen Sho'o Woottia pitkään aikaan, joten en oikein tiedä mitä ajatella heistä."

//ja emme kiinnitä huomiota tekstin laatuun =.=//

[Korjaaja]

Painajainen tyytyi tällä kertaa vastaukseen ja astahti sitten pari askelta taaksepäin ja katseli nyt hyvinkin häpeilemättömästi toista. Uroksen kippuralla oleva häntä heilahti hassusti ja tämä nuolaisi omaa poskeaan hymyillen. Nähtävästi herralla oli menossa jotain kiinnostavaa pääkopassaan.
Lopulta tuo kuitenkin käänsi hetkeksi utuiseksi muuttuneen katseensa nyt kirkkaana naaraan silmiin. Katse oli hyvin läpitunkeva ja näytti siltä kuin tämä olisi katsonut suoraan naaraan sieluun.
" No kaunotar...kerrohan miksi istuskelet täällä?"

Uros kysyi pitääkseen juttua yllä.