Post by 'Anttu on Apr 1, 2007 9:51:57 GMT 2
P E L I T I L A N N E :
Nopea: Melamin (suna), Metsästäjien kokous- ja harjoituspaikka
Nimi: Renor Agar ["musta veri"]
Kutsumanimi: Alaisilleen Päällikkö Auron, itseään ylemmille sekä veljelleen Auron, muille Renor Agar
Sukupuoli: uros
Ikä: 9 // ihmisissä lähentelee 65
Rotu: Shirenci
Lauma: Sho'o Woot
Asema: Metsästyksen johtaja
Ulkomuoto: Auron on vahvarakenteinen, hyvin lihaksikas ja maskuliininen uros. Herralta puuttuu vasemmasta takajalasta uloin varvas. Myös takajaloissa on kannukset!
Oikeassa silmässä on arpikudosta, joka tekee sen harmahtavaksi, ja silmän päältä kulkee pitkä arpi. Lisäksi oikeasta korvasta löytyy pari repeämää ja arpi, jotka hän sai veljeltään tämän järkyttyessä puolisonsa ja pentunsa kuolemasta. Muuten herralla ei ole pahemmin merkkejä taisteluistaan, paksu karva peittää pienemmät jäljet.
Turkki: Auronin karva on paksua ja karheaa, sekä kaksinkertaista. Aluskarva on pehmeämpää ja ohuempaa, villavaa, päälliskarva pidempää ja pörheää.
Väritys/kuviointi: Auron on valkoinen, joskin iän karttuessa turkin väritys on alkanut kääntyä harmahtavaksi. Tummaa ruskeaa löytyy korvanpäistä ja hännästä, punaisia kuviointeja on silmän ja posken ympäristössä, lavoissa ja reisissä, sekä hännässä.
Kirsu ja polkuanturat ovat maksanväriset, kynnet suurimmaksi osaksi tummanruskeita, takajaloissa sisempien varpaiden kynnet ovat vaaleat.
Luonne: Auronia huonommin tunteva voisi sanoa tämän olevan kärttyinen, kylmä ja töykeä, vaikkei tämä pidä ollenkaan paikkansa. Auron on kyllä hyvin radikaali ja suorasanainen, hänen perusilmeensä kohtalaisen terävä ja harvassa ovat ne kerrat kun uros jotakuta kehuu. Mutta jos häneltä kehuja onnistuu saamaan, tietää saaja niiden olevan todella ansaittuja.
Auronin luonteeseen ei kuulu puheliaisuus, vaikka hän saattaakin keskustella hyvin pitkään jostain asiasta. Yleensä nämä asiat liittyvät hänen työhönsä tai arvoasemaansa, joten hän tietyn kohteliaisuuden ja velvollisuudentunnon rajoissa osoittaa hallitsevansa myös suullisen viestinnän, joskin kun keskustelu on ohi, se todella on ohi Auronille, eikä hän sitä ala pitkittämään. Uros ei kuitenkaan tarkoita pahaa hiljaisuudella, hänellä vain ei ole silloin asiaa.
Alaisilleen Auron pitää hyvin tiukkaa linjaa, ei siedä vetelyyttä taikka epäarvokasta käyttäytymistä. "Te ette tule tänne laiskottelemaan, vaan tekemään työtä. Työtä! Onko selvä!" Metsästysryhmässä vallitsevaa kuria voisi sanoa sotilaalliseksi, mutta yleensä se myös tuottaa erinomaista tulosta metsästäjien toimiessa täydellisesti ohjeiden mukaan Auronin alaisuudessa, ja varsinkin epätavallisissa tilanteissa ja oloissa tämä on etu. Urokselle on tärkeää, että hän tuntee ja tietää jokaisen alaisensa, ja että nämä luottavat häneen ja hänen arvostelukykyynsä. Hän jaksaa painottaa, että metsästys on tiimityötä, ja jokaisen osasen on toimittava moitteettomasti, jotta lopputulos onnistuisi. Auron on jo sen verran kokenut tietääkseen, että niissä harvoissa vaaratilanteissa, kuten ison riistaeläimen hyökätessä uhkaajien kimppuun, on ensisijaisen tärkeää, ettei yksikään lähde sooloilemaan tai tekemään mitään typerää vaarantaen itsensä ja pahimmassa tapauksessa muidenkin hengen, vaan osaa toimia salamannopeasti käskyjen mukaan kyseenalaistamatta niitä. Tämän ansiosta ryhmälle ei ole vielä sattunut pahempia onnettomuuksia.
Auron on oikeastaan synnynnäinen johtaja, ja on aina hakeutunut sen mukaisiin tehtäviin, ajattelematta asiaa sen kummemmin. Se osaa kuunnella alaisiaan ja ymmärtää näiden asemaa. Sisimmässään Auron on jalo ja oikeudenmukainen, suurisydäminen persoona, mutta monet ymmärtävät sen jäyhän ulkoisen olemuksen väärin. Uros kyllä välittää paljon enemmän kuin ikinä sanoo tai näyttää, tunteiden näyttäminen ei vain ole herran vahvimpia puolia.
Menneisyys: Auronin isä oli vartija, ja alati poissa tehtäviensä takia aikojen ollessa levottomat. Auron varttuikin äitinsä ja pentuesisaruksiensa kanssa, näkemättä isäänsä juuri koskaan. Perhe asui metsän laitamilla, syvässä maan törmään kaivetussa onkalossa. Tämä loukko koitui Auronin äidin ja yhden pennun kohtaloksi, sen romahdettua pienessä metsäpalossa puun kaaduttua sen päälle.
Koska eloonjääneet pennut olivat vielä nuoria, Auronin isä suoraan sanottuna työnsi ne erään nuoren nartun huomiin, myöhemmin näiden kahden välille syntyi suhde ja he saivat yhden kahden pennun pentueen, joista toisesta, Melaminista tuli hyvin läheinen ja tärkeä hahmo Auronin elämässä. Toinen pentu oli äitinsä lellikki, pieni ja heiveröinen uros, joka sai nimekseen Calva Mirshann, "kaunis enkeli". Nuorimmainen oli toden totta erittäin kaunis ja sulokas, mutta isä ei tästä perustanut, kunnon uroksen tuli olla vahva ja ennen kaikkea ulkonäöllisesti ja ruumiillisesti sukupuolensa mukainen, ei narttumainen hempukka.
Jo pienestä pitäen Auron opetti Melaminille kaiken tappelemisesta, minkä vain tiesi. Hän myös raahasi rauhallista ja kilttiä pentua mukanaan metsällä, opettaen tätä tunnistamaan erilaisia riistaeläimiä. Melamin oli myös hyvä nyrkkeilysäkki - pyöreä ja pehmoinen, eikä pannut pahakseen vaikka isoveli välillä vähän retuutti.
Melaminin kasvettua isommaksi, vahvemmaksi ja kestävämmäksi Auron alkoi harjoitella tämän kanssa puukepeillä miekkailua. Ne molemmat olivat ihailleet isänsä hallussa olevaa suvun perintökatanaa, ja halusivat tulla yhtä hienoiksi ja taitaviksi miekkamiehiksi kuin isänsä. Tässä vaiheessa niiden taistelutavat alkoivat jo erkanemaan - sen minkä Auron voitti raa'assa voimassa, sai Melamin takaisin nopeudessa ja ketteryydessä. Veljekset olivat hyvinkin tasaväkisiä, mutta he eivät missään vaiheessa tapelleet voittaakseen, vaan kehittyäkseen yhä taitavemmiksi ja taitavemmiksi.
Ollessaan uljaita nuorukaisia, ne huomasivat yhteisen kiinnostuksensa vaihtuneen miekkailusta erääseen kauneuden ruumiillistumaan, Citar-nimiseen naarassuteen. Tämä aiheutti pientä kärhämää yleensä niin sopuisiin veljeksiin, ja ne yrittivät parhaan taitonsa mukaan liehakoida neitoa. Citar kuitenkin mieltyi enemmän Melaminin ulkonäköön, ja tämä sai itselleen puolison. Auron ei kokenut suurta mielenkiintoa muihin mahdollisiin ehdokkaisiin, vaan tyytyi, hiukan happamana, häviäjän osaansa. Hänestä tuli läheinen perheystävä, ja hän vietti suurimman osan aikaansa, mitä uudelta vartijantyöltään ehti, näiden seurassa. Lauman sisässä alkoi ilmetä levottomuuksia, ja Auronin suosituksesta myös Melamin haki virkaa. Lopulta silloisena vartijoiden johtajana toiminut kaksikon isä lahjoitti nuoremmalle pojalleen miekkansa ja otti tämän temppelin vartijoihin.
Kahakoiden yleistyttyä uusille vartijoille olikin käyttöä. Yhteenotot muuttuivat kerta kerralta rajummiksi, ja ensimmäinen varsinainen uhri oli vartijoiden kapteenina toiminut Melaminin ja Auronin isä. Samassa tappelussa Auron menetti yhden varpaansa. Kostoksi hän myöhemmin etsi isänsä surmaajan, ja hukutti tämän jokeen. Tältä vastustajaltaan hän sai ensimmäisen varsinaisen voittosaaliinsa, miekkansa. Tämän jälkeen lauman silloinen johtaja julisti vastarintaa tekevien joukkojen olemassaolon ja kapinan virallisen alun.
Kapinan aikana Auron ja hänen veljensä olivat kummatkin vartijoita, mutta heidät oli jaettu eri joukkoihin. Melamin kuului siihen pieneen ryhmään, joka suojeli johtajaa, kun taas Auron oli varsinaisissa kapinaa kukistamaan määrätyissä joukoissa. Koska Melamin ei kyennyt jättämään vartiopaikkaansa, Auron lupasi tälle, että suojelee tämän puolisoa ja pentua hengellään, eikä anna näille tapahtua mitään pahaa.
Kun taistelut riehuivat pahimmillaan ja useita siviilihenkiäkin oli menetetty, Auron yritti saada Citarin ja pennun turvaan läheiselle saarelle. Hän karkasi erään sekasorron aikana ja haki odottamassa olleen perheen. He pyrkivät Auronin johdolla mahdollisimman nopeasti kohden rantaa, välttäen paikkoja, joissa he voisivat tulla nähdyksi. Onni ei kuitenkaan ollut myöten, sillä pakomatkalaiset joutuivat yllätetyiksi. Auron, puolustaen Citaria ja veljensä pentua, jäi tappelemaan, käskien muita juoksemaan edelle. Hän lupasi ottavansa nämä kiinni viimeistään rannalla.
Citar ja pentu eivät kuitenkaan koskaan selvinneet sinne asti. Heidät teurastettiin raa'asti vain vähän matkan päässä, Auronin kykenemättä tekemään mitään.
Auron syyttää itseään tapahtuneesta, hänen itsensä menetettyä vain näkönsä oikeasta silmästään siinä, minkä Citar ja pentu saivat maksaa hengellään.
Kapinan kukistuttua Auron sai edelliseltä johtajalta kunniamerkin rohkeudestaan ja urhoollisuudestaan viimeisessä taistelussa, missä hän oli ollut korvaamassa surevaa veljeään suojelujoukoissa. Auron ystävystyi edellisen johtajan kanssa, ja heillä oli läheiset välit. Johtaja tarjosi Auronille paikkaa vartijoiden johtajanakin, mutta tämä kieltäytyi kunniasta. "Minä, joka en kyennyt edes pelastamaan rakkaimpieni henkeä, olen arvoton palvelemaan ja suojelemaan teitä, Arvon herra."
Auron vetäytyi vartijantehtävästään pian johtajan vaihduttua, mutta erinäisten vaiheiden kautta päätyi metsästysryhmään ja pian myös sen johtotehtäviin.
Tavarat, aseet, yms.: Huomattavin Auronin omistama esine on miekka, jota hän ei kuitenkaan yleensä kanna mukanaan.
Auronilla on joka jaloissa siteet. Metsästyksen aikana herralla on myös nahkaiset suojat etujaloissa. Auron omistaa myös toiset suojat, jotka hänellä oli vartijauransa aikana. Niitä hän ei enää yleisesti ottaen käytä, tosin pitää niitä säilössä, jos joskus joutuisi sotatilanteeseen, jossa hänen olisi taas suojeltava jotakuta...
Auronin varusteisiin kuuluvat myös valjaat. Niihin on kiinnitettynä mm. kotelo heittoterille, kiinnitysalusta miekalle, köyttä, erilaisia myrkkyjä sekä edelliseltä johtajalta saatu arvomerkki.
Taidot: Auron on hyvin tarkka heittäjä ja erinomaisen taitava käsittelemään miekkaansa. Lisäksi herra osaa kiipeillä taidokkaasti puissa sekä kulkea huomaamattomasti, jälkiä jättämättä. Auronilta luonnistuu myös jäljittäminen, joskaan se ei yllä siinä taidossa erikoistuneitten tasolle.
Suhteet:
Ystävyydet:
x Puoliveli Melamin, jonka kanssa Auron on hyvissä väleissä, joskin heidän suhdettaan painaa menneisyyden haavat.
x
Tuttavuudet:
x Tuntee asemansa puolesta Reyton Anshain, muttei ole tämän kanssa tekemisissä muuten kuin virka-asioissa. Vaikka Auron näennäisesti kunnioittaa nykyistä johtajaa, hänen mielestään tämä on oiva tehtäväänsä vain teoriassa. "Hyvä hallitsija on läsnä kansalleen lihassa ja veressä, eläen sen kanssa. Ja hän, hän ei ole sitä."
x
Vihamiehet:
x Inhoaa suuresti puoliveljeään Calva Mirshannia, tämän käyttäytyessä yhä pahaisen teinin ja lellipennun lailla äitinsä hemmottelun takia. Tämä on ainoa, jolla ei ole lupaa ja oikeutta kutsua Renor Agaria tuttavallisesti Auroniksi, mutta joka uskaltaa silti tehdä sen.
x
Vanha kuva...
Nopea: Melamin (suna), Metsästäjien kokous- ja harjoituspaikka
Nimi: Renor Agar ["musta veri"]
Kutsumanimi: Alaisilleen Päällikkö Auron, itseään ylemmille sekä veljelleen Auron, muille Renor Agar
Sukupuoli: uros
Ikä: 9 // ihmisissä lähentelee 65
Rotu: Shirenci
Lauma: Sho'o Woot
Asema: Metsästyksen johtaja
Ulkomuoto: Auron on vahvarakenteinen, hyvin lihaksikas ja maskuliininen uros. Herralta puuttuu vasemmasta takajalasta uloin varvas. Myös takajaloissa on kannukset!
Oikeassa silmässä on arpikudosta, joka tekee sen harmahtavaksi, ja silmän päältä kulkee pitkä arpi. Lisäksi oikeasta korvasta löytyy pari repeämää ja arpi, jotka hän sai veljeltään tämän järkyttyessä puolisonsa ja pentunsa kuolemasta. Muuten herralla ei ole pahemmin merkkejä taisteluistaan, paksu karva peittää pienemmät jäljet.
Turkki: Auronin karva on paksua ja karheaa, sekä kaksinkertaista. Aluskarva on pehmeämpää ja ohuempaa, villavaa, päälliskarva pidempää ja pörheää.
Väritys/kuviointi: Auron on valkoinen, joskin iän karttuessa turkin väritys on alkanut kääntyä harmahtavaksi. Tummaa ruskeaa löytyy korvanpäistä ja hännästä, punaisia kuviointeja on silmän ja posken ympäristössä, lavoissa ja reisissä, sekä hännässä.
Kirsu ja polkuanturat ovat maksanväriset, kynnet suurimmaksi osaksi tummanruskeita, takajaloissa sisempien varpaiden kynnet ovat vaaleat.
Luonne: Auronia huonommin tunteva voisi sanoa tämän olevan kärttyinen, kylmä ja töykeä, vaikkei tämä pidä ollenkaan paikkansa. Auron on kyllä hyvin radikaali ja suorasanainen, hänen perusilmeensä kohtalaisen terävä ja harvassa ovat ne kerrat kun uros jotakuta kehuu. Mutta jos häneltä kehuja onnistuu saamaan, tietää saaja niiden olevan todella ansaittuja.
Auronin luonteeseen ei kuulu puheliaisuus, vaikka hän saattaakin keskustella hyvin pitkään jostain asiasta. Yleensä nämä asiat liittyvät hänen työhönsä tai arvoasemaansa, joten hän tietyn kohteliaisuuden ja velvollisuudentunnon rajoissa osoittaa hallitsevansa myös suullisen viestinnän, joskin kun keskustelu on ohi, se todella on ohi Auronille, eikä hän sitä ala pitkittämään. Uros ei kuitenkaan tarkoita pahaa hiljaisuudella, hänellä vain ei ole silloin asiaa.
Alaisilleen Auron pitää hyvin tiukkaa linjaa, ei siedä vetelyyttä taikka epäarvokasta käyttäytymistä. "Te ette tule tänne laiskottelemaan, vaan tekemään työtä. Työtä! Onko selvä!" Metsästysryhmässä vallitsevaa kuria voisi sanoa sotilaalliseksi, mutta yleensä se myös tuottaa erinomaista tulosta metsästäjien toimiessa täydellisesti ohjeiden mukaan Auronin alaisuudessa, ja varsinkin epätavallisissa tilanteissa ja oloissa tämä on etu. Urokselle on tärkeää, että hän tuntee ja tietää jokaisen alaisensa, ja että nämä luottavat häneen ja hänen arvostelukykyynsä. Hän jaksaa painottaa, että metsästys on tiimityötä, ja jokaisen osasen on toimittava moitteettomasti, jotta lopputulos onnistuisi. Auron on jo sen verran kokenut tietääkseen, että niissä harvoissa vaaratilanteissa, kuten ison riistaeläimen hyökätessä uhkaajien kimppuun, on ensisijaisen tärkeää, ettei yksikään lähde sooloilemaan tai tekemään mitään typerää vaarantaen itsensä ja pahimmassa tapauksessa muidenkin hengen, vaan osaa toimia salamannopeasti käskyjen mukaan kyseenalaistamatta niitä. Tämän ansiosta ryhmälle ei ole vielä sattunut pahempia onnettomuuksia.
Auron on oikeastaan synnynnäinen johtaja, ja on aina hakeutunut sen mukaisiin tehtäviin, ajattelematta asiaa sen kummemmin. Se osaa kuunnella alaisiaan ja ymmärtää näiden asemaa. Sisimmässään Auron on jalo ja oikeudenmukainen, suurisydäminen persoona, mutta monet ymmärtävät sen jäyhän ulkoisen olemuksen väärin. Uros kyllä välittää paljon enemmän kuin ikinä sanoo tai näyttää, tunteiden näyttäminen ei vain ole herran vahvimpia puolia.
Menneisyys: Auronin isä oli vartija, ja alati poissa tehtäviensä takia aikojen ollessa levottomat. Auron varttuikin äitinsä ja pentuesisaruksiensa kanssa, näkemättä isäänsä juuri koskaan. Perhe asui metsän laitamilla, syvässä maan törmään kaivetussa onkalossa. Tämä loukko koitui Auronin äidin ja yhden pennun kohtaloksi, sen romahdettua pienessä metsäpalossa puun kaaduttua sen päälle.
Koska eloonjääneet pennut olivat vielä nuoria, Auronin isä suoraan sanottuna työnsi ne erään nuoren nartun huomiin, myöhemmin näiden kahden välille syntyi suhde ja he saivat yhden kahden pennun pentueen, joista toisesta, Melaminista tuli hyvin läheinen ja tärkeä hahmo Auronin elämässä. Toinen pentu oli äitinsä lellikki, pieni ja heiveröinen uros, joka sai nimekseen Calva Mirshann, "kaunis enkeli". Nuorimmainen oli toden totta erittäin kaunis ja sulokas, mutta isä ei tästä perustanut, kunnon uroksen tuli olla vahva ja ennen kaikkea ulkonäöllisesti ja ruumiillisesti sukupuolensa mukainen, ei narttumainen hempukka.
Jo pienestä pitäen Auron opetti Melaminille kaiken tappelemisesta, minkä vain tiesi. Hän myös raahasi rauhallista ja kilttiä pentua mukanaan metsällä, opettaen tätä tunnistamaan erilaisia riistaeläimiä. Melamin oli myös hyvä nyrkkeilysäkki - pyöreä ja pehmoinen, eikä pannut pahakseen vaikka isoveli välillä vähän retuutti.
Melaminin kasvettua isommaksi, vahvemmaksi ja kestävämmäksi Auron alkoi harjoitella tämän kanssa puukepeillä miekkailua. Ne molemmat olivat ihailleet isänsä hallussa olevaa suvun perintökatanaa, ja halusivat tulla yhtä hienoiksi ja taitaviksi miekkamiehiksi kuin isänsä. Tässä vaiheessa niiden taistelutavat alkoivat jo erkanemaan - sen minkä Auron voitti raa'assa voimassa, sai Melamin takaisin nopeudessa ja ketteryydessä. Veljekset olivat hyvinkin tasaväkisiä, mutta he eivät missään vaiheessa tapelleet voittaakseen, vaan kehittyäkseen yhä taitavemmiksi ja taitavemmiksi.
Ollessaan uljaita nuorukaisia, ne huomasivat yhteisen kiinnostuksensa vaihtuneen miekkailusta erääseen kauneuden ruumiillistumaan, Citar-nimiseen naarassuteen. Tämä aiheutti pientä kärhämää yleensä niin sopuisiin veljeksiin, ja ne yrittivät parhaan taitonsa mukaan liehakoida neitoa. Citar kuitenkin mieltyi enemmän Melaminin ulkonäköön, ja tämä sai itselleen puolison. Auron ei kokenut suurta mielenkiintoa muihin mahdollisiin ehdokkaisiin, vaan tyytyi, hiukan happamana, häviäjän osaansa. Hänestä tuli läheinen perheystävä, ja hän vietti suurimman osan aikaansa, mitä uudelta vartijantyöltään ehti, näiden seurassa. Lauman sisässä alkoi ilmetä levottomuuksia, ja Auronin suosituksesta myös Melamin haki virkaa. Lopulta silloisena vartijoiden johtajana toiminut kaksikon isä lahjoitti nuoremmalle pojalleen miekkansa ja otti tämän temppelin vartijoihin.
Kahakoiden yleistyttyä uusille vartijoille olikin käyttöä. Yhteenotot muuttuivat kerta kerralta rajummiksi, ja ensimmäinen varsinainen uhri oli vartijoiden kapteenina toiminut Melaminin ja Auronin isä. Samassa tappelussa Auron menetti yhden varpaansa. Kostoksi hän myöhemmin etsi isänsä surmaajan, ja hukutti tämän jokeen. Tältä vastustajaltaan hän sai ensimmäisen varsinaisen voittosaaliinsa, miekkansa. Tämän jälkeen lauman silloinen johtaja julisti vastarintaa tekevien joukkojen olemassaolon ja kapinan virallisen alun.
Kapinan aikana Auron ja hänen veljensä olivat kummatkin vartijoita, mutta heidät oli jaettu eri joukkoihin. Melamin kuului siihen pieneen ryhmään, joka suojeli johtajaa, kun taas Auron oli varsinaisissa kapinaa kukistamaan määrätyissä joukoissa. Koska Melamin ei kyennyt jättämään vartiopaikkaansa, Auron lupasi tälle, että suojelee tämän puolisoa ja pentua hengellään, eikä anna näille tapahtua mitään pahaa.
Kun taistelut riehuivat pahimmillaan ja useita siviilihenkiäkin oli menetetty, Auron yritti saada Citarin ja pennun turvaan läheiselle saarelle. Hän karkasi erään sekasorron aikana ja haki odottamassa olleen perheen. He pyrkivät Auronin johdolla mahdollisimman nopeasti kohden rantaa, välttäen paikkoja, joissa he voisivat tulla nähdyksi. Onni ei kuitenkaan ollut myöten, sillä pakomatkalaiset joutuivat yllätetyiksi. Auron, puolustaen Citaria ja veljensä pentua, jäi tappelemaan, käskien muita juoksemaan edelle. Hän lupasi ottavansa nämä kiinni viimeistään rannalla.
Citar ja pentu eivät kuitenkaan koskaan selvinneet sinne asti. Heidät teurastettiin raa'asti vain vähän matkan päässä, Auronin kykenemättä tekemään mitään.
Auron syyttää itseään tapahtuneesta, hänen itsensä menetettyä vain näkönsä oikeasta silmästään siinä, minkä Citar ja pentu saivat maksaa hengellään.
Kapinan kukistuttua Auron sai edelliseltä johtajalta kunniamerkin rohkeudestaan ja urhoollisuudestaan viimeisessä taistelussa, missä hän oli ollut korvaamassa surevaa veljeään suojelujoukoissa. Auron ystävystyi edellisen johtajan kanssa, ja heillä oli läheiset välit. Johtaja tarjosi Auronille paikkaa vartijoiden johtajanakin, mutta tämä kieltäytyi kunniasta. "Minä, joka en kyennyt edes pelastamaan rakkaimpieni henkeä, olen arvoton palvelemaan ja suojelemaan teitä, Arvon herra."
Auron vetäytyi vartijantehtävästään pian johtajan vaihduttua, mutta erinäisten vaiheiden kautta päätyi metsästysryhmään ja pian myös sen johtotehtäviin.
Tavarat, aseet, yms.: Huomattavin Auronin omistama esine on miekka, jota hän ei kuitenkaan yleensä kanna mukanaan.
Auronilla on joka jaloissa siteet. Metsästyksen aikana herralla on myös nahkaiset suojat etujaloissa. Auron omistaa myös toiset suojat, jotka hänellä oli vartijauransa aikana. Niitä hän ei enää yleisesti ottaen käytä, tosin pitää niitä säilössä, jos joskus joutuisi sotatilanteeseen, jossa hänen olisi taas suojeltava jotakuta...
Auronin varusteisiin kuuluvat myös valjaat. Niihin on kiinnitettynä mm. kotelo heittoterille, kiinnitysalusta miekalle, köyttä, erilaisia myrkkyjä sekä edelliseltä johtajalta saatu arvomerkki.
Taidot: Auron on hyvin tarkka heittäjä ja erinomaisen taitava käsittelemään miekkaansa. Lisäksi herra osaa kiipeillä taidokkaasti puissa sekä kulkea huomaamattomasti, jälkiä jättämättä. Auronilta luonnistuu myös jäljittäminen, joskaan se ei yllä siinä taidossa erikoistuneitten tasolle.
Suhteet:
Ystävyydet:
x Puoliveli Melamin, jonka kanssa Auron on hyvissä väleissä, joskin heidän suhdettaan painaa menneisyyden haavat.
x
Tuttavuudet:
x Tuntee asemansa puolesta Reyton Anshain, muttei ole tämän kanssa tekemisissä muuten kuin virka-asioissa. Vaikka Auron näennäisesti kunnioittaa nykyistä johtajaa, hänen mielestään tämä on oiva tehtäväänsä vain teoriassa. "Hyvä hallitsija on läsnä kansalleen lihassa ja veressä, eläen sen kanssa. Ja hän, hän ei ole sitä."
x
Vihamiehet:
x Inhoaa suuresti puoliveljeään Calva Mirshannia, tämän käyttäytyessä yhä pahaisen teinin ja lellipennun lailla äitinsä hemmottelun takia. Tämä on ainoa, jolla ei ole lupaa ja oikeutta kutsua Renor Agaria tuttavallisesti Auroniksi, mutta joka uskaltaa silti tehdä sen.
x
Vanha kuva...
