|
|
Post by Reana on Sept 7, 2007 18:02:54 GMT 2
//Wattu kera Tristoniumin. Otsikosta emme puhu//
Fénjaner
Harmaanruskea peura söi ruohoa viidakkoaukealla. Eläimen korvat liikkuivat suuntaan jos toiseenkin. Yllättäin peuran pää nousi pystyyn, eläimen koko olemus viestitti valpautta.
'Hemmetti' murahti shirenci-susinaaras mielessään, loikaten samalla hetkellä ilmaan pusikosta, josta oli peuraa vaaninut. Peura päästi inahduksen suustaan, ja loikkasi sivummas.
Susi oli kuitenkin nopeampi, hetkessä se kiisi peuran eteen ja nappasi otteen tuon kurkusta kaataen eläinparan maahan.
Luut murskaantuivat suden vahvoissa leuissa ja peura valahti veltoksi.
//Köököksi sanoisimme.//
|
|
|
|
Post by WaterWolf on Sept 10, 2007 18:18:33 GMT 2
# Saapunen... Ei se niin kökkö ole...#
Tristonium hölkkösi rennosti viidakosta tiedostamatta, että ynmpärillä voisi olla joku muukin. Uros jatkoi matkaansa samaan tahtiin, kunnes kuuli kovan rusahduksen. Uros pysähtyi pikkuhiljaa ja jäi lopulta paikoilleen miettimään äänen aiheuttajaa. Kokenut uros ajatteli sen olevan karhu tai jokun muu eläin. Punavalkoinen jatkoi hölkkäämistä kunnes huomasi oikealla puolella saman lauman naaraan syömässä saalistaan. Uros jatkoi samaan vauhtiin, kunnes alkoi taas hiljentämään, ennen kuin meni toisen näkyvistä vallan pois. Tämä kurkisti vielä uudestaan puoliksi pustan takaan jättäen takaruumiinsa vallan piiloon. Herra ei viitsinyt häiritä toisen ruokailua. Olihan se aika huono tapa. Herra alkoi kääntymään omille teilleen muutaman metrin päähän.
|
|
|
|
Post by Reana on Sept 10, 2007 20:06:07 GMT 2
Fénjaner
Shirenci huomasi uroksen nopeasti, muttei sen enempiä välittänyt asiasta. Tuskin omalaumalaiset toistensa kimppuun kävisivät.
Kun uros kuitenkin jäi hiipparoimaan pusikkoihin, ei naaras pystynyt enää keskittymään.
'Hienoa. Juuri kun luulin saavani olla rauhassa' Fera pohti mielessään, nostaen päänsä uroksen suuntaan. Naaras nuolaisi ylimääräisen veren huuliltaan katseen pysyessa läpitunkevasti uroksessa.
"Tule esiin sieltä" susi totesi äänellä, joka oli sangen mitäänsanomaton mutta kehottava.
|
|
|
|
Post by WaterWolf on Sept 11, 2007 19:19:06 GMT 2
Uros oli juuri lähdössä kun hänen peräänsä huudettiin. Kun kerran oli mennyt näyttäytymään oli asiallista myös mennä takaisin kun kerran käskettiin. Triston ei toista tuntenut, mutta väreistä päätelleen toinen oli hänen kanssaan samassa laumassa. Aina ei kuitenkaan voinut pistää varmaksi.
Tristonium asteli rauhallisesti puskista aukealle, jossa toinen oli saaliinsa kanssa. Naaras oli hirman kumman näköinen suu veressä. Normaalia se oli petoeläimille, mutta Triston olisi itse nuolasssut huulensa puhtaiksi kohtelijaisuuden nimissä. Triston seisoi jalat hieman tukevassa asennossa vinottain ja siirsi katseensa maasta kohti naaraan silmiä.
|
|
|
|
Post by Reana on Sept 11, 2007 19:44:36 GMT 2
Fénjaner
Valkeaturkki ei turhaan kohteliaisuuksista välittänyt. Uros ei olisi arvojärjestyksessä naarasta yläpuolella, joten tuota kohtaan ei tarvinnut suoda suurtakaan kunnioitusta.
Susi nuoli vielä loput veret ja siirsi katseensa taas hetkeksi urokseen, mutta se siirtyi pian pois. Fénjanerin olemus oli kireä, mutta väliinpitämätön ja varma. Jos toinen losoittaisi agressiivisuuden merkkejä, vastaisi naaras niihin samalla tavalla. Vielä niin ei tarvitsisi tehdä.
"Saanko tiedustella nimeänne?" shirenci kysyä töksäytti äänellä, joka ei kuitenkaan ollut agressiivinen, vaan pikemmin sellainen rupatteluääni, ei liian ilkeä, muttei mikään hirvittävän ystävällinenkään.
"Fénjaneriksi minua kutsutaan"
|
|
|
|
Post by WaterWolf on Sept 11, 2007 21:13:17 GMT 2
Tristonium
Uros katsoi naaraaseen, joka ei näyttänyt olevan lainkaan kiinnotunut uroksen juttuseurasta. Itse se oli pyytänyt näyttäytymään. Herralle itselleen olisi ollut ihan sama olisiko kaksikko edes jutellut toisilleen. Yksikseen liikkuvan uroksen kasvoista huomasi elämään kyllästyneen ilmeen, joka olisi voinut vaikka tappaa itsensä. Päivä ei ole ollut herran mieleen, mutta jos vaikka tästä se paranisi. Naaraan ilmestä huomaisi, ettei se paranisi yhtään, mutta aina saisi odottaa parempaa.
- Tristonium... Saa sanoa Tristoksi.
Uros sanoi hieman väsyneellä naamalla, muttä päätti hieman piristyä ja nosti sen peruslukemiin. Olihan ensin itse tehtävä hyvä vaikutus, jottei ensivaikutus olisi aina huono. Useat eivät juurikaan olleet saaneet herrasta hyvää juttuseuraa, sillä vähä puheinen ja hieman itseään häpeävä uros ei osannut sanoa sanaakaan, ellei joku muu ollut sitä aloittanut ensin. Hänen sukunsa oli hyvin halveksittu ja niin myös suvun ainoa jatkajaa. Musta silmäinen uros ei oikein tietänyt mitä odottaisi naaraan sanovan. Siniset iirikset hakivat mustan keskellä siihen vastausta.
|
|
|
|
Post by Reana on Sept 11, 2007 21:23:14 GMT 2
Fénjaner
Jälleen shirencisuden katse siirtyi urokseen tuon vastatessa, johon Fera vastasi lyhyellä nyökkäyksellä. Valkoturkki oli tällähetkellä aavistuksen masentuneessa, ja sen takia sekavassa tilassa, eikä sitä huvittanut juurikaan puhua. Miksi se edes oli pyytänyt uroksen tänne?
Vasta nyt naaras huomasi toisen poikkeavanväriset silmät, ja olemuksen joka kertoi myös omaltaosaltaan masentuneisuudesta. Fénjanerin kulmat kurtistuivat hieman ja tuo siirsi katseensa pois. Naaras ei aikaisemmin ollut törmännyt toiseen, joka olisi erityisen masentunut, kuten se itse. Tästähän voisi tullakin mielenkiintoista.
|
|
|
|
Post by WaterWolf on Sept 16, 2007 18:49:45 GMT 2
Tristonium
Uros ei oikein tietänyt mitä sanoisi tai tekisi. Tilanne oli hyvin hiljainen ja naaras oli jo siirtänyt katseensa muualle. Uros ajatteli jo, että kohta sieltä tulisi jotain moittimisia tai halveksintaa. Hän oli tottunut kuulemaan ne ja oli jo valmiina lähtemään matkoihinsa omiin oloihinsa.
- Anna tulla... Hauku jos haluat.
Uros ei edes tietänyt tiesikö naaras silmien merkityksestä, mutta oletti heti niin.
Uroksen elämä oli ollut koko ajan pitkin perseitä. Missään hän ei ollut tottunut onnistumaan ja kaikki olivat aina häntä vastaan. Itsetunto oli jossain ruohonjuuri tasolla ja hän kuolisi tässä maailmassa yksin ja turvattomana kaikkien ivaajien uhrina. Olihan kaikki hänen vikansa ja kaikki oli hänestä lahtöisin. Varsinkin kaikki paha ja tuho.
|
|
|
|
Post by Reana on Sept 17, 2007 10:27:30 GMT 2
Fénjaner
Pieni hämmästyneisyys nousi naaraan kasvoille tuon kuulessa toisen sanat.
"En ole haukkumassa" shirenci sanoi katseen pysyessä vielä hetken uroksessa, ennenkuin se siirtyi pois. Fénjanerilla ei ollut aavistustakaan, miksi tuon pitäisi haukkua urosta. Poikkeavuus oli poikkeavuutta, ei sille mahtaisi mitään.
"Miksi minun pitäisi? En näe sinussa mitään väärää"
|
|
|
|
Post by WaterWolf on Sept 27, 2007 14:42:10 GMT 2
Tristonium
Uros katsoi hetken naaraaseen ihmetellen. Harva oli sanomatta mitään hänen silmistään ja niiden valkuaisten väreistä. Toiselle kertominen voisi olla joko virhe tai sitten ei. Kuitenkin hiljainen ja monelle tuntematon uros päätti kertoa "salaisuutensa" naaraalle ja istahti paikalleen.
- Olen saanut syntyessäni sukuni kirouksen, joka on hyvin halveksittu sen aiheuttamista oireista.
Uros vaikeni ja jätti lopun omaan tietoonsa. Hänei kertonut kaikkea, mutta suurinpiirtein. Moni oli tappanut toisia koiria sairauden vuoksi ja siksi hän hieman pelkäsi naaraan reaktiota. Voisihan toinen olla välittämättä siitä vallan, mutta toisaalta naaraalle voisi olla jotain kaunoja ja luuloja uroksen suvusta.
|
|
|
|
Post by Reana on Sept 27, 2007 15:02:27 GMT 2
Fénjaner
Kirous? Oli naaras joskus jotain sellaisesta kuullut, mutta oli tähänasti pitänyt sitä vain taruna, perättömänä tarinana, jota muille kerrottiin.
Shirenci nyökkäsi tuon vastaukselle. Vaikka naaras olikin laumauskollinen, se ei nähnyt syytä inhota urosta huolimatta tuon suvun halveksitusta kirouksesta.
"Ymmärrän" naaras totesi toiselle. Ei se ollut aibvan varma ymmärsikö, mutta arveli, että utos oli tullut hyvinkin paheksutuksi kirouksen takia. Ja paheksutun tunteen se tiesi, sen omat vanhemmat olivat naarasta joskus paheksuneet ja vierastaneen saatuaan tietoonsa tuon Zhiwar rakkaasta. Eikä se paheksunta ollut loppunut ennen kuin Fénjaner tappoi rakkaansa.
|
|
|
|
Post by WaterWolf on Sept 30, 2007 17:51:09 GMT 2
Tristonium
Pelkoa ja tuskaa kokenut sukunsa vimeinen yksilö, ei oikein ymmärtänyt, miksei toinen hänestä sanonut mitään pahaa, mutta nieli sen. Olo oli hieman ilmoissa, sillä hänen tunteensa oli kerrankin hyvksytty. Tristo oli onnesta hieman soikeana ja hymyili toiselle hieman vilkuilevana.
- Olet ensimmäinen, joka ei ole sanonut mitään negatiivista kirouksesta.
Toinen sanoi naaraalle, sillä se piti aikalailla paikkaansa. Kaikkien, joiden kanssa uros oli jutellut, olivat sanoneet heti hänen kirouksestaan jotain negatiivista. Yleensä vedoten oman sukulaisen tappamiseen. Jos jonkun kuolemalle, ei oltu löydetty syyti, oli Triston suvun kirous syypäänä. Siksi heidät oli hieman erotettu laumasta ja hyljeksitty siksi.
|
|
