|
Post by tarkhis on Jun 14, 2007 9:51:37 GMT 2
//^^//
Taylor ei yllättynyt uroksen vastauksesta juurikaan. Silti hän oli toivonut että tuolla olisi ollut jokin parempi syy. Se ei silti ollut naaraan suurin huoli. Nyt hän olihenkensä velkaa Ginneraille, ja se velka oli saateva nopeasti pois. Kukaan muu ei tiennyt tapahtuneesta, joten hän voisi ihan hyvin olla kuin mitään ei olisi tapahtunut, noin joku muu voisi ajatella. Mutta Taylor tiesi, ettei saisi itseltään rauhaa jos olisi kuin mitään ei olisi tapahtunut. Hän oli paljon, todella paljon velkaa tuolle urokselle. Ja hän halusi saada sen asian pois päivä järjestyksestä, mutta miten? Taylor huomasi uroksen aikovan lähteä, syvemmälle hänen laumansa alueelle. Tosin,e i hän voisi tuota kieltääkkään, ei sen jälkeen mitä oli juuri tapahtunut. Mutta hän ei voisi antaa tuon poistuakkaan. Velka oli maksettava. "Odota..!" Naaras huudahti ja juoksi uroksen hetkessä kiini ja asettui tuon eteen. Hän ei oikeastaan tiennyt mitä sanoa ja vältti katsomasta sulkasiipeen. Hän hengitti syvään ja sanoi sen mitä ei koskaan kuvitellut sanovansa Ginneraille. "Kiitos. Miten voin korvata tämän sinulle?"
|
|
|
Post by delicia on Jun 14, 2007 9:57:25 GMT 2
Korpinkynsi asteli hitain askelein eteenpäin, taitellen sulkaiset siipensä selkänsä päälle. Aurinko oli jo pientä piirtoa vaille poissa näkyvistä, mutta oli silti melko valoisaa vielä. Uros kulki pää alas laskettuna, miettien äskeistä. Se ei ollut sen tapaista, siksi se tuntuikin niin oudolta. Miksi se oli pelastanut tuon naaraan? Se ei tiennyt itsekään, ei todella tiennyt. Pian naaras juoksi sen eteen, vältellen tämän katsetta. Uros pysähtyi suosiolla, käänsi korvansa hörölleen, katsoi toista pinttävästi odottaen vastausta. Pian uros kuulikin toisen sanoja ja huokaisi raskaasti. "Sinun ei tarvitse korvata minulle mitään saatika kiittää." Uros sanoi tukahtuneella äänellä, tavoitellen naaraan katsetta. / Hiu. /
|
|
|
Post by tarkhis on Jun 14, 2007 10:21:03 GMT 2
//korp ei tee tätä todellakaan helpoksi Taylorille // Pienoinen tuuli hulmutti Taylorin kiharaista harjasta. Otsatukka valahti hänen oransseille silmilleen, mutta naaras heilautti ne nopeasti sivuun. Aurinkokin oli jo lähes laskenut. Muutamia tähtiä oli jo syttynyt taivaalle ja kuukin oli nuosemassa. Ginnerai ei ilmeisesti aikonut tehdä Taylorille helpoksi. Hän ei aikonut elää velassa, ei ainakaan Ginneraille. Mutta miten hän voisi korvata tuon. Uroksen henkeä hän tuskin onnistuisi pelastamaan lähiaikoina, mutta kai nyt oli muitakin vaihtoehtoja... Sitten Taylor muisti erään toisenkin tava jolla maksaa velka. Se vain ei ollut niin miellyttävä. Mutta naaraalla ei ollut vaihtoehtoja. "Kyllä tarvitsee." Taylor sanoi ja nosti oranssikeltaiset silmänsä urokseen väistämättä enää tuon katsetta. Naaras astui lähemmäs kurottautuakseen hitaasti urosta kohti ja suudellakseen tuota. Taylor inhosi sitä mitä oli tekemässä ja tiesi että jos uros torjuisi hänet, hän kuolisi häpeästä ja siitä että oli velassa Ginneraille. //Iiih. <3<3//
|
|