Auringon laskun aikaan / Tarkhis~ /

[delicia]

/ Tarkhis tänne Taylorin kanssa, muita ei nyt mieluusti kun on Korpinkynnen ja Taylorin välillä asiaa toimitettavana /

Aurinko valaisi Pohjoisen kallioita viimeisillä säteillään. Maisema oli kaunis ja varmasti jokainen susi joka nyt paikalle sattui, halusi nähdä sen. Lumoavaa. Yhtäkkiä auringon eteen kaarsi musta olento, jonka varjot peittivät. Pian olennon tassut kumahtivat vasten kalliota voimalla ja pieniä kiviä lähti kierimään alas vuoren epätasaista pintaa. Tämän uroksen nimi oli Korpinkynsi. Se oli vielä äsken liihotellut ilmassa, mutta lopulta tullut siihen tulokseen, että maan pinta oli sille turvallisempi paikka. Aavistuksen tämä tummanpuhuva uros kurtisti kulmiaan, taitellen sitten siivet nätisti selkäänsä vasten.

Korp ei kauaa tohtinut seistä paikallaan, vaan sillä oli pakonomainen tunne olla liikkeessä nyt. Mikään ei sitä nyt pysäyttäisi - ilmeisesti ?

/ Tämän kökkösempää ensiroolia ei löydy edes pimeimmästä kolkasta. ' Joono, harjoittelen vasta Korpinkynnen käsittelyä. /

[tarkhis]

//Täältä me tulemme *raahaa Taylorin paikalle ja joutuu sitten pidättelemään sitä jottei se syöksyisi Korpin päälle* Ja viimeisintä sanaa emme sitten ajattele kaksimielisesti 8'D//

Aurinko laski jo meren taa. Taivas värjäytyi moni vävyiseksi ja auringon viimeiset säteet heijastuivat veden pinnasta. maisema oli suorastaan lumoava. Yksinäinen naaras katseli tuota auringon laskua hieman haikein mielin. Tuon yksinäisen hahmon pystyi luokittelemaan Sho'o Wootin laumalaiseksi vaalean turkin ja ruskeiden merkkejen perusteella. Naaras tunnettiin nimellä Taylor. Taylor istui aivan kallion reunalla, välittämättä siitä vaarasta että saattaisi pudota. Hän luotti hyvään onneensa.
Pian kainiin auringon peitti tumma hahmo, lentävä hahmo. Toinen susi. Siivekäs susi. Eli Ginnerain. Taylorin sisällä kuohahti hieman, sulkasiivillä ei ollut mitään oikeutta tulla Sho'o Woottien aluelle. Tuo tumma siivellinen laskeutui sulavasti vähän matkan päähän. Ginnerai oli ruskea turkkinen turkkinen ja omasi mustat siivet. Jossain määrin tuo oli jopa komea. Mutta tuollaisia sioita ei Sho'o Woot naaras pannut merkille, vaan arveli pikemminkin kuinka suuri vastus tuosta taistelussa olisi. Ginnerailla ei ollut mitään asiaa hänen koti saarelleen.
"Hei sinä. Mitä kuvittelet tekeväsi? Tämä on Sho'o Woottien aluetta."

//Okeijoo, vähän tönkköä ja sekavaa tekstiä. Opettelen vasta Taylla pelaamista...//

[delicia]

/ En tietenkään ajatellut kaksimielisesti. En toki. Niin ja, molemmathan me tässä vasta harjoitellaan pelaamista näillä hahmoilla~ Tay on ihana. /

Korpinkynsi ravisti pienesti ruskeavaltaista turkkiaan. Se jatkoi kävelyään hidastempoisesti ja rauhallisesti, mikä kiire sillä olisi. Korp ei voinut olla huomaamatta, että sivummalla istui naarasusi. Uroksella tosin ei ollut aikomustakaan pysähtyä, vaan se jatkoi kävelyään pian luimistaen korviaan ja saaden mustan sulkakorun heilahtamaan. Korvat värähtivät ja meno oli pysähtyä kun uros kuuli naaraan suunnalta sanoja.

Meni hetki ennenkuin uros vaivautui pysähtymään. Se oli ajatellut jatkaa matkaa pysähtymättä, mutta tuohon oli pakko vastata. Ilmeisesti. Uros silmäili ensin naarasta noin kymmenen metrin päästä, sitten raottaen suutaan, jotta sanoisi jotain.
"Kuka sinä olet sanomaan, missä minä saan liikkua?"
Korp töksäytti aavistuksen töykeästi, sitten nostaen kulmiaan. Huono päivä, ehkä. Tai sitten se oli vain äreä, kun joutui noin vain pysähtymään ja vastaamaan toisen kysymykseen. Paitsi olisihan se voinut vain jatkaa matkaansa. No, hälläväliä. Korpinkynsi heilautti mustavalko raidallista häntäänsä ja ojensi päätään hiukan eteen. No, mitä sanot seuraavaksi?

/ Äee. Töksis. /

[tarkhis]

//Etpä tietenkään //

Taylor seurasi katseellaan sulkasiipeä. Jos tuo ei olisi pysähtynyt hän olisi pian hypännyt tuon eteen ja pysäyttänyt tuon. Naaras nousi seisomaan silmät salamoiden. Urokseen verrattuna hän oli pieni kokoinen susi, mutta silti hän onnitui näyttämään pelottavalta ja uhkaavalta. Ja sitä Tay todella oli, uhkaava. Ginnerailla oli paras olla hyvä syy seisoa Sho'o Woottien maa perällä.
"Olen kuka olen. Mutta laumojen rajat sinua kieltävät. Hokeni kuuluu Sho'o Wooteille, ei Ginneraille."
Taylor nousi seisomaan ja astui lähemmäs urosta.
"Kehotan sinua poistumaan laumani saarelta nyt heti."

//Lyhyt... //

[delicia]

/ Enen. /

Uros odotti naaraan reaktiota ja pianhan se oli nähtävissä. Toinen näytti ehkä hivenen uhkaavalta, mutta urosta se ei häirinnyt, tai niin se kuvitteli. Korp silmäili toista ruskeilla silmillään, odottaen, että kuulisi myös toisen sanoja. Uros höräytti korviaan, kun kuuli toisen puhetta. Kylläpä toinen oli laumauskollinen. Toisen kehotukset eivät urosta hetkauttaneet, se liikkui missä tahtoi. Tuo naaras ei sitä estäisi.
"Voit kehottaa ihan vapaasti minua poistumaan, mutta minä päätän, millä saarella olen - kuului se sitten kenelle vain"

/ Tökkii. /

[tarkhis]

//Ihan hyvin sä pelaat //

Taylorin kasvoille ilmestyi hiljalleen vaarallinen hymy. Jos Ginnerai olisi ajatellut omaa terveyttään se olisi poistunut saarelta. Mutta naaras oli omalla tavallaan tyytyväinen siihen että sulkasiipi keiltäytyi lähtemästä. Tulisipa koko hommasta vain hauskempaa.
"Hyvä on, mutta älä sitten väitä että en antanut sinulle mahdollisuutta poistua rauhanomaisesti."
Naaraan äänessä ei kuvastunut vihaa tai kylmyyttä. Se oli omalla tavallaan asiallinen ja toteava. Niinhän aisa oli. Kunnia vaati antamaan toiselle mahdollisuus poistua rauhan omaisesti. Taylor ei vitkastellute nää enempää vaan syöksähti sulkasiiven kimppuun tavoitteenaan iskea hampaansa tuon kaulaan. Naaras oli nopea liikkeissään, jopa yllättävän nopea. Tosin Ginnerailla oli myös oma etulöynti asemansa. Tuo osasi lentää, Taylor ei.

//Tökkii vähän tääläkin.//

[delicia]

Korpinkynsi kuunteli toisen puhetta ilme peruslukemilla ja olo tyynen rauhallinen. Se aavisti, että odotettavissa olisi jonkinsortin hyökkäys toisen suunnalta, niin tarkasti tuo näytti vahtaavan, ketä sen mailla liikkui. Uros kuunteli toisen sanat vielä seisten rauhallisesti aloillaan, mutta se ei ollut odottanut toisen syöksähtävän heti sen jälkeen sitä kohti. Vaikka toinen olikin liikkeissään hyvin nopea, ehti Korp refleksin omaisesti paiskaamaan siivillään vasten ilmaa ja näin nousemaan vähän ylemmäs. Uros kuitenkin tunsi pienen viiltävän kivun kaulassaan - Taylor oli siis osunut siihen, muttei pakosti niin pahasti, kuin olisi voinut osua.

Uros lensi vähän etäämmälle, aivan kielekkeen reunalle. Se iski taas tassunsa vasten kalliota, odottaen sitten toiselta toista hyökkäystä. Uros hymähti pienesti, luimistaen korvansa ja tuijottaen suoraan toista kohti, kuin jo odottaen toisen seuraavaa iskua.

/ Lailaa~ Töks. Ja teikäkin pelaa jo hyvin sanon ma. /

[tarkhis]

Taylor oli jo aika paljon kokenut taistelia ja huomatessaan toisen aikovan nousta lentoon hän muutti hyökkäystään niin että oikean tassun kynnet upposivat sulkasiiven kaulaan. Hiljaa mielessään naaras manasi toisen lento taitoa ja hypähti hieman kauemmas mahdollisen ilmahyökäyksen varalta. Taylor seurasi tiiviisti katseellaan uroksen lentoa ja hymähti vaisusti tuon laskeutuessa kielekkeen reunalle. Kuvitteliko uros häntä tyhmäksi? Vanha temppu tuo oli. Hän hyökkäisi päin ja sulkasiipi lähtisi lentoon. Tuloksena hän tippuisi kuolemaan.
"En minä niin hölmö ole että tulisin sinne."
Taylor sanoi ajatuksensa ääneen ja hymyili vienoisesti.

//nonii, nyt alkaa pikkuhiljaa syntyä ihan luettavaa tekstiä, ehkä..//

[delicia]

/ Joo. /

Uros lipaisi huuliaan vikkelästi, jätti katseensa lepäämään toiseen. Se kuuli toisen sanat ja virnisti mielessään ilkikurisesti. Juuri niin, älä tulekaan. Uros käänsi korvansa pois luimusta tapittaen toista jatkuvalla syötöllä suoraan silmiin. Kaulassa olevia arpia vihloi vähän, mutta ne olivat pidemmän päälle niin pieniä, että lopulta peittyisivät turkin alle eivätkä jäisi näkyville, kuten jalan arvet. Luultavasti. Mistä sitä koskaan tiesi.

Uros istahti alas kalliolle, eikä hänellä ollut aikomusta edelleenkään lähteä minnekään, ennenkuin tahtoi. Niin se vain oli, hän liikkui ja oli missä tahtoi, eikä välittänyt, vaikka tämä oli tuon toisen suden aluetta. Uros raotti suutaan, jo vastatakseen toiselle.
"Älä ihmeessä tule - sittenhän minä voin ihan rauhassa olla tässä koko yön ja seuraavan päivän."
Uros sanoi hieman piikikkäästi.

/ /

[tarkhis]

////

Taylor kiristeli hampaitaan. Tuon Ginnerain sanat saivat hänen sisällään kuohumaan. Mutta silti tuo puhui totta. Uroksella ei näyttänyt olevan kiire minnekkään, eikä naaras voisi pakottaa tuota lähtemään, ei niin kauan kuin tuo istui reunalla. Tay tiesi että jos hyökkäisi nyt hän olisi kuoleman oma.
"Älä viitsi. Koko hommasta menee idea jos seisoskelet sielä. Sinulla on muutenkin epäreilu etu siipiesi takia."
Naaras sanoi hieman turhautuneella äänellä ja lähti kävelemään sivulle päin. Hän pysähtyi vasta kun oli noin kahden metrin päässä kallion reunasta ja suunnilleen neljän metrin päässä uroksesta. Taylor tiesi olevansa lähellä reunaa ja yrittikin saana uroksen huokutellutelluksi hyökkäämään hänen kimppuunsa, juuri tuon takia. Naaras luotti siihen että kerkeäisi pois sulkasiiven hyökkäyksen alta. Voi olla että Taylor luotti liikaa nopeuteensa, ja hän saattoi hieman aliarvioida vastustajansa voimat ja nopeuden, mutta hänen virheensähän se olisi.

//Sormet ihan täynnä paperi viiltoja joten tää kirjottaminen kesti vähän sen takii >.<//

[delicia]

/ Joo. ;; /

Uros istui vielä reunalla hetken aikaa, kunnes se sitten nousi ylös toisen sanojen saattelemana. Kaipa se piti tässä nyt taistella, kun ei hommata muuten mitään näyttänyt tulevan. Korp lähti hitaasti ensin kävelemään toista kohti, kunnes se sitten loikkasi pitkän loikan ja yritti viiltää hampaillaan toisen kylkeen. Tämän lopuksi se nousi siivilleen ja liisi vähän matkan päähän naaraasta. Se ei vielä ehtinyt kääntyä takaisin naaraan suuntaan. Osuiko hän vai mitä nyt tapahtuisi ?

/ Lyhyt. /

[tarkhis]

Taylor jännitti lihaksensa kun sulkasiipi lähestyi, valmiina joko loikkaamaan kimppuun tai säntäämään pakoon. Uroksen pitkää loikkaan naaras ei kuitenkaan ollut osannut odottaa, eikä kerennyt kunnolla väistää. Sho'o Woot tunsi hampaiden viiltävän pitkän naarmun kylkeensä. Vaistomaisesti naaras yritti tavoitella haavoittajaansa terävillä kynsillään, mutta tuo oli jo noussut lentoon.
Taylor ei kerennyt manailla asiaa sen enempää sillä kaiken hänen huomionsa vei raksahtava ääni. Ääni suoraan hänen edsestään. Kalliosta. SIihen oli tullut halkeama ja se levisi nopeasti. Naaras ei kyennyt kuin tuijottamaan, ennenkuin tajusi mitä tapahtuu. Hän tajusi kuitenkin liian myöhään. Kallio sortui Taylorin tassujen alta, mureni ja ja tippui. Samoin hän itse. Seuraava tunne Taylorilla todellakin oli putoamisen tunne, hän putosi ja putosi. Merestä törröttävät terävät kalliot läehestyivät koko ajan.

//Voiko tota kirjottaa yhtään tönkömmin? =.=//

[delicia]

/ Tuo mikään tönkkö ollut. /

Korpinkynsi hengitti vähän aikaa kiivaasti, kunnes lopulta kääntyi katsomaan, oliko sen isku osunut. Uros näki naaraan kyljessä pitkän arven - jonka se oli tehnyt. Uros sylkäisi veren makua suustaan, kääntyi sitten täysin toiseen päin. Korpinkynsi ei ehtinyt oikeastaan ajatella mitään sen kummempaa, kun pian se huomasi jo kallion sortuvan. Uros näki myös silmissään sen, kun naaras tippui kivien mukana pois näkyvistä.

Sekunninmurto osan uros kerkesi miettiä, kun se jo oli noussut siivilleen ja lähtenyt syöksymään alaspäin, pelastaakseen naaraan. Tuntui siltä, kun uros ei olisi koskaan saavuttanut naarasta ja että meren terävät kalliot lähestyivät hetki hetkeltä uhkaavasti. Pian uros saavuttikin naaraan ja se yritti ottaa toisen niskavilloista kiinni. Ensimmäinen ote oli livetä, mutta uros sai kuitenkin jonkulaisen otteen. Sen jälkeen se alkoi voimalla paiskoa siipiään vasten ilmaa, päästäkseen mahdollisimman nopeasti taas maan pinnalle.

Pian uros tunsikin maankamaran tassujensa alla ja se päästi irti naaraasta ja käveli itse syrjemmälle. Olisiko vain paras liueta paikalta kokonaan?

/ Anteeksi hittaus. ;_; /

[tarkhis]

//No ei tuota olisi voinut pelata ilman hittausta, joten saat anteeksi 8''D//

Taylor ei kyennyt ajattelemaan mitään, hän vain tuijotti lähestyviä teräviä kiviä. Sitten hän kuitenkin tunsi jonkun yrittävän ottaa itsestään kiinni. Naaras käänsi päätään ja näki sulkasiiven. Taylor tuijotti tuota ihmeissään. Mitä se oikein kuvitteli tekevänsä?! Naaras tunsi Ginnerain hampaiden tarttuvan niskavilloistaan ja vetävän häntä ylös päin. Taylor vastusteli hieman, mutta ei kovinkaan ponnekkaasti. Hän ei halunnut kuolla, mutta hän ei halunnut myös tulla Ginnerain pelastamaksi.
Pian naaras tunsi sulkasiiven päästävän hänet. Hän valahti aivan veltoksi maahan ja jäi siihen makaamaan. Miksi tuo Ginnerai oli pelastanut hänet? Eihän tuo edes tiennyt hänen nimeään. Jos asia olisi ollut toisinpäin, hän olisi ollut se siivellinen ja uros olisi tippunut , hän ei olisi pelastanut tuota. Ja mikä kaikista pahinta, nyt naaras oli velassa Ginneraille. Eikä missä tahansa velassa, vaan henkensä velkaa. Miten hän tuon velan voisi maksaa? Naaras ei halunnut olla velassa kenellekkään, ei etenkään sulkasiivelle.
Taylor nousi hitaasti ylös ja kohotti katseensa urokseen. Ulkoisesti hän näytti tyyneltä, mutta kukatahansa pystyisi vaistomaan myllerryksen hänen sisällään.
"Miksi pelastit minut?"
Naaraan ääni oli hiljainen, eikä siinä ollut mitään jälkeä vihasta tai hyökkäävyydestä. Kysymys oli ihmettelevä ja vilpitön.

[delicia]

Uros hengitti taas raskaasti. Sen ajatukset olivat aivan sekaisin, eikä se oikeastaan tiennyt, mitä oli äsken tehnyt ja miksi. Uros höristi korviaan ja käänsi katseensa naaraaseen tuon kysyessä häneltä, miksi oli pelastanut tuon naaraan. Sepä se, kun ei uroskaan tiennyt. Se oli ikäänkuin refleksi - outoa kuitenkin, koska Korp ei yleensä henkeään uhrannut tuntemattoman elikon takia, nyt se ei edes tiennyt tuon naaraan nimeä. Uros suuntasi ruskeiden silmiensä katseen suoraan syvälle naaraan silmiin.
"Minä - en tiedä"

Vastaus oli tyyni ja äänestä oli havaittavissa pientä hämmentyneisyyttä. Olo oli outo ja tilanne myös. Uros loi viimeisen silmäyksen toiseen, kääntäen sitten katseensa eteenpäin jä lähtien hiljalleen kävelemään poispäin, kuin liuetakseen vähin äänin pois paikalta.

/ /